Moderni maailma on rakennettu teräksestä ja betonista, maailman kahdesta päästöintensiivisimmästä materiaalista. Yhdessä ne tuottavat jopa 15 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä.¹ Teräksen ja sementin tuotanto, sekä rakennusteollisuus ovat kaukana 1,5 asteen tavoitteen mukaisista päästövähennyksistä.

Rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 37 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Puolet uusien rakennusten elinkaaripäästöistä aiheutuu rakennusvaiheessa, erityisesti rakennusmateriaalien tuotannossa.²

Teräksen ja betonin kysyntää lisäävät kaupungistuminen ja vihreän siirtymän edellyttämät muutokset infrastruktuurissa. Sähkönsiirto, toimiva julkinen liikenne, puhdas juomavesi ja turvallinen asuminen vaativat kaikki jatkossakin terästä ja betonia. Siksi on puututtava näiden kahden keskeisen materiaalin päästöihin.

Sementti

Sementti on yksi betonin kolmesta raaka-aineesta kiviaineksen ja veden lisäksi. Oikein käytettynä sementti toimii sidosaineena, jolla kiviaines kovetetaan lähes ikiaikaiseksi rakennusmateriaaliksi, betoniksi. Betonia onkin käytetty jo antiikin ajoista lähtien.

1800-luvulla betonin tuotanto kuitenkin mullistui, kun Yhdysvalloissa kehitettiin niin kutsuttu Portlandin sementti. Sen tuotannossa kalkkikivi poltetaan korkeassa lämpötilassa klinkkeriksi, mihin sekoitetaan muita mineraaleja, jotta saadaan aikaan sopiva sementtiseos. Klinkkerin valmistukseen tarvittava korkea lämpötila, sekä kalkista vapautuva hiilidioksidi aiheuttavat suurimman osan sementin päästöistä. Portlandin sementti on syrjäyttänyt käytännössä kaikki muut sementit maailman markkinoilta.

Keskeinen ratkaisu sementin vähäpäästöistämiseksi onkin klinkkerin korvaaminen muilla raaka-aineilla. Lisää tutkimusta ja pilottilaitoksia tarvitaan, mutta sementin vähäpäästöistäminen on mahdollista.

Teräs

Teräs tuottaa globaalisti jopa 9 % ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä.³ Kuten sementin tuotannossakin, myös teräksen tuotannossa tarvitaan korkeita lämpötiloja, joiden avulla rautamalmi pelkistetään raudaksi. Prosessi vapauttaa suuren määrän hiilidioksidia, minkä lisäksi korkeiden lämpötilojen saavuttamiseksi käytetään lähes yksinomaan fossiilisia polttoaineita.

Teräksen tuotanto voidaan vähäpäästöistää siirtymällä kivihiilipohjaisesta tuotannosta sähköistettyyn tuotantoon, missä rautamalmi pelkistetään joko vedyllä tai suoraan sähköllä.

Miksi infrastruktuurihankkeet?

Teräksen ja sementin vähäpäästöistäminen vaatii merkittäviä investointeja uuteen tuotantoon. Tämä tarkoittaa kustannusten nousua sekä riskejä tuottajille. Julkinen hankinta vastaa noin 20 % Suomen bruttokansantuotteesta⁴, joten sillä on merkittävä rooli uusien investointien katalysaattorina. Hyödyntämällä julkisia varoja voidaan tukea eurooppalaista ja suomalaista vähäpäästöisten materiaalien tuotantoa ja samalla pienentää uusien investointien riskejä.

Julkiset infrastruktuurihankkeet, kuten uudet rautatiet, sillat ja maantiet kuluttavat valtavia määriä terästä ja sementtiä. Ohjaamalla julkinen hankinta vähäpäästöisiin materiaaleihin voidaan madaltaa vihreiden materiaalien kustannusta muille loppukäyttäjille ja ohjata teollisuudenaloja vähäpäästöistymään.

Vältä, vähennä, vähäpäästöistä

Teräksen ja sementin kulutuksen odotetaan kasvavan merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Maailmassa kulutetaan joka kuukausi yhden New Yorkin verran betonia seuraavan 40 vuoden ajan.⁵ Kysynnän kasvu vaikeuttaa entisestään alojen vähäpäästöistymistä. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää vähentää materiaalinkulutusta absoluuttisesti; mitä vähemmän materiaaleja kulutetaan, sitä helpompaa niiden vähäpäästöistäminen on.

Vihreä siirtymä tulee vaatimaan kuusinkertaisen määrän kaivannaisia verrattuna nykyjärjestelmään⁶ ja kasvattamaan energian kokonaiskysyntää.⁷ Pelkästään teräksen vähäpäästöistäminen voisi lisätä globaalia sähkön kysyntää yhdellä neljänneksellä.⁸ Raskaan teollisuuden vähäpäästöistämiseen tarvittavan vedyn tuotanto on myös hyvin energiaintensiivistä ja näin ollen vetyä tulisi käyttää vain välttämättömiin raskaan teollisuuden sovelluksiin.

Uusiutuvan energian hankkeet sekä vihreän siirtymän kaivokset uhkaavat erityisesti alkuperäiskansojen ja globaalin etelän maita, sekä luonnonsuojelualueita.⁹ Välttyäksemme kärjistyviltä maankäyttökonflikteilta ja suojellaksemme viimeiset jäljellä olevat luonnonalueet, on välttämätöntä vähentää resurssien ja energian kokonaiskulutusta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää välttää turhaa rakentamista. Vain välttämättömät ja ympäristön kannalta kannattavat infrastruktuurihankkeet ovat vastuullisia. Kun päätetään rakentaa, tulisi rakentaminen toteuttaa materiaalitehokkaasti ja vähäpäästöisillä tai lähes päästöttömillä materiaaleilla.

Suosituksemme kuntavaaleihin 2025

→ Lue vähähiiliseen rakentamiseen liittyvät suosituksemme

Lähteet

1. 1. UNEP (2022), Global Status Report for Buildings and Construction
   2. Buildings & Cities (2022), Embodied carbon emissions in buildings: explanations, interpretations, recommendations
   3. World Steel, Climate change and the production of iron and steel
   4. European Parliament, Public procurement – Study on administrative capacity in the EU, Finland Country Profile
   5. Architecture 2023, Why the build environment?
   6. UNEP (2024),What are energy transition minerals and how can they unlock the clean energy age?
   7. World Eonomic Forum (2024), Green energy is set to match the world’s growing electricity demand – IEA report
   8. Sustainability by numbers (2024), How much electricity would we need for green steel? Some numbers from Chris Goodall’s new book
   9. Recourse (2023), TREAD LIGHTLY
      Why IFIs should put people and the environment at the centre of the transition mineral supply chain