Kivihiilen lähtölaskenta alkoi – myös turve on kiellettävä pian

Ei hiilelle, ei turpeelle -mielenilmaus 30.11.2016. Kuvaaja: Tuuli Hongisto.

Lähtölaskenta kivihiilelle käynnistyi tiistaina 10.4 ministeri Kimmo Tiilikaisen ilmoittaessa, että kivihiilen käyttö kielletään vuonna 2029. Lisäksi hallitus valmistelee 90 miljoonan euron tukipaketin kaukolämpöyhtiöille, jotka sitoutuvat luopumaan kivihiilen käytöstä jo vuonna 2025. Vaikka olisikin ollut parempi kieltää kivihiili jo vuonna 2025, on sovittu ratkaisu oikeansuuntainen.

Sovituista kannustinrahoista puolet suunnataan uusien teknologioiden, kuten lämpöpumppujen ja lämmön varastoinnin, kehittämiseen. Tämä vie eteenpäin tarvittavaa syvempää energiajärjestelmän muutosta. Puolet tuista ohjataan yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon puupolttoaineilla, mitä on vielä tarpeen arvioida kriittisesti. Onko puuperäiseen CHP-tuotantoon investoiminen järkevin tapa varautua sähkön kulutushuippuihin? Mikäli tukieuroja loppujen lopuksi päätetään käyttää puun polttoon, on tuen saannille asetettava kunnianhimoiset kestävyyskriteerit.  Bioenergia voi olla ilmaston kannalta hyödyllistä ainoastaan, kun käytetään nopeakiertoisia biomassajakeita: puunkorjuussa syntyvää hakkuujätettä, oksia ja risuja, ja teollisuuden tähteitä kuten sahanpurua ja puunkuorta. Lisäksi pitäisi olla kristallinkirkasta, ettei tukirahoja käytetä hankkeisiin, joissa apupolttoaineena käytetään turvetta.

Nyt esitetään, että kannustinrahat karsitaan uusiutuvan sähkön tuotannon tuista. Ei ole kannatettavaa, että tukirahoja siirretään aidosti päästöttömiltä tuotantomuodoilta, kuten tuulivoimalta, puun polton edistämiseen. Johdonmukaisempaa olisi etsiä rahoitus ympäristölle haitallisista tuista, esimerkiksi turpeen verotuesta. Turpeella on kivihiiltäkin suuremmat hiilidioksidipäästöt, ja sen kaivuu tärvelee suoluontoa ja vesistöjä, mutta sen polttamisesta palkitaan hyvin runsailla verotuilla.

Kivihiilikielto on siis hyvä, mutta se ei vielä riitä. On ensiarvoisen tärkeää, että myös hiiltä pahempi polttoaine – turve – sisällytettäisiin mukaan kieltoon.

Suomen luovuttava hiilestä vuoteen 2025 mennessä

Kampanjan aktiiveja Fortumin Suomenojan voimalaitoksella.

Kivihiilen polttaminen tuottaa reilut 10 % eli varsin suuren osan Suomen hiilidioksidipäästöistä. Maailmanlaajuisesti kivihiilen poltto on yksi suurimmista syistä ilmastokatastrofin syntyyn. Kivihiilikielto olisi siis merkittävä Suomen päästöjen kannalta mutta kiellon vaikutukset ulottuisivat myös laajemmalle. Maailma tarvitsee edelläkävijöitä, ja kieltämällä kivihiilen vuoteen 2025 mennessä Suomi toimisi kannustavana esimerkkinä muille maille.

Ilmastotiede puoltaa kiellon aikaistamista. Pariisin ilmastosopimuksen päätös pyrkiä rajoittamaan ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen vaatii radikaaleja päästövähennyksiä ympäri maailman jo lähivuosina.

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Tiilikaisen tilaama selvitys kivihiilen kieltämisestä julkaistiin tiistaina 27.3. Selvityksessä arvioitiin kivihiilen kieltämisen vaikutuksia kiellon tullessa voimaan joko 2025 tai 2030.

Silmiinpistävää selvityksessä on, että se käsittelee kivihiilen korvaavia ratkaisuja hyvin kapeasta näkökulmasta. Vaihtoehdoista on tarkasteltu lähinnä vain biomassaa, turvetta ja maakaasua. Esimerkiksi Smart Energy Transition -tutkimushanke on esittänyt, että kivihiilen korvaamiseksi voidaan käyttää moninaisten ratkaisujen kirjoa. Kivihiilikieltoselvityksessä olisi ollut tarpeen tutkailla tarkasti esimerkiksi energiatehokkuuden, kysyntäjoustojen, lämpöpumppujen, aurinkoenergian ja kaukolämpöverkkojen kehittämisen roolia kivihiilen korvaamisessa ja arvioida näiden vaihtoehtojen vaikutuksia.

Selvityksessä 2025-kiellon negatiiviset taloudelliset vaikutukset arvioidaan 190 miljoonaa euroksi. Selvityksessä arvioidaan, että kivihiilen kieltäminen vuoteen 2025 mennessä tietäisi ennenaikaisia korvausinvestointeja viidellä paikkakunnalla, mutta kaukolämmön hinnan korotuspaineet jäisivät jokseenkin pieniksi. Esimerkiksi Helsingissä kaukolämmön hinnan arvioidaan nousevan 5-10 %, Vantaalla ja Espoossa vain 0-5 % ja Turun seudulla 0 %.   Vaasassa hinnannousun arvioidaan olevan suurempi, 15-20 %. Toisaalta tällä hetkellä Vaasassa kaukolämmön hinta on verrattain matala. Myös pääkaupunkiseudulla kaukolämmön hinta pärjää edullisuudessa hyvin kansallisessa vertailussa, eli hinnoissa on nostovaraa.

Eri skenaarioiden päästökertymien tarkastelu jää selvityksessä pinnalliseksi. Ottaen huomioon, että kivihiilikiellon taustalla on ilmastonmuutoksen hillintä, voi tätä pitää puutteena.

Selvityksessä väitetään, että kivihiilikielto ei välttämättä vähentäisi päästöjä, sillä vapaaksi jääneet päästöoikeudet voitaisiin käyttää muualla Euroopassa. On tärkeää huomata, että päästökauppajärjestelmään on tulossa parannuksia. Vuonna 2019 toimintansa aloittaa markkinavakausvaranto, joka poistaa markkinoilta ylijääneitä oikeuksia. Lisäksi on todennäköistä, että päästökaupan alaisia päästötavoitteita kiristetään ensi vuosikymmenen aikana, kuten ministeri Tiilikainen itsekin arvioi.

Ympäristöjärjestöt peräänkuuluttavat Fortumilta vastuullista toimintaa Uniperin hiilivoiman suhteen

(Hiilivapaa Suomi -kampanjan vapaa käännös)

Pekka Lundmark
Toimitusjohtaja, Fortum
7.2.2018

Hyvä Pekka Lundmark,

järjestömme kirjoittavat teille tilanteessa, jossa olette ostaneet huomattavan osuuden Uniperin osakkeista. Haluamme jakaa kanssanne toiveemme ja huolemme Uniperin lähitulevaisuudesta. Haluamme kannustaa teitä ohjaamaan Uniperin suuntaan, joka osoittaa ilmastojohtajuutta. Uskomme, että Fortum on tähän tehtävään juuri oikea yhtiö.

Pelkästään Uniperin hiilivoimaloiden aiheuttamat päästöt vastaavat yli puolta koko Suomen päästöistä, minkä lisäksi voimalat aiheuttavat huomattavasti ilmansaasteita. Suomen valtio valmistelee parhaillaan kotimaisessa energiantuotannossa kivihiilen polton kieltämiseen tähtävää lakia, joka voi astua voimaan niinkin aikaisin kuin 2025. Valtiolla on enemmistöomistus Fortumista, joten Fortumin suunnitelmat Uniperin valtavan hiilivoimavarannon tulevaisuuden suhteen herättävät luonnollisesti huolta. On käymässä koko ajan selvemmäksi, että hiilen aikakausi tulee päättymään hyvin pian, mikäli Pariisin sopimuksessa sovittuja lämpötilarajoja ei haluta ylittää. Tämä tarkoittaa väistämättä koko Euroopan laajuista luopumista hiilestä viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

Tiedämme, että olette hyvin tietoinen ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kiireellisyydestä sekä tarpeesta kääntää päästöt nopeasti laskuun. Fortumin strategia tulevaisuudelle on perustunut vähähiilisiin teknologioihin, ja jäsenyytenne Climate Leadership Coalitionissa tukee samaa linjaa. Näin ollen Fortumin seuraavia askelia oston jälkeen seurataan tarkkaan. Monet Fortumin suurimmista ei-valtiollisista osakkeenomistajista ovat vastuullisia sijoittajia ja vaativat vastuullisuutta myös sijoituskohteiltaan. Samaa odottavat myös kansalaiset Suomessa ja muualla.

Tästä syystä Fortumin tulevaisuus varmastikin edellyttää vaihtoehtoisten etenemistapojen pohtimista. Tiedotusvälineiden mukaan saatatte harkita myyvänne osia Uniperista. Ennemminkin Fortumin tulisi lähteä kehittämään suunnitelmaa Uniperin hiilivoiman alasajoon – varmistaen siirtymävaiheen oikeudenmukaisuuden. On todennäköistä, että ainoat halukkaat ostajat pyrkivät aktiivisesti hidastamaan Saksan ja Euroopan sähkön tuotannon irrottamista fossiilista polttoaineista. Hiiliomistusten myyminen toiselle yhtiölle ilman aitoa aikomusta toimia globaalien päästöjen vähentämiseksi ei ole ainoastaan hukattu mahdollisuus – se pettää Pariisin sopimuksen päämäärän.

Hiilestä luopumisesta on tullut totta Euroopan politiikassa, kun muun muassa Iso-Britannia, Ranska ja Hollanti ovat ilmoittaneet irtaantuvansa kivihiilellä tuotetusta energiasta – kaikki maita, joista olette nyt hankkineet hiiliomistuksia. Saksa päättää tulevasta energiapolitiikastaan seuraavan vuoden aikana ja tulee tarkastelemaan hiilestä luopumisen aikataulua. Vaikka Uniperin hiili on pääosin kivihiiltä eikä suhteellisesti likaisempaa ruskohiiltä, Saksa tulee luopumaan näistä molemmista polttoaineista. Ollakseen mukana tekemässä oikeanlaista historiaa Fortumin tulisi toimia hiilestä luopumisen nopeuttamiseksi.

Tekosyynä nopeiden päästövähennysten tekemättä jättämiselle  on käytetty EU:n päästökauppajärjestelmää ja oletusta, että käyttämättä jätetyt päästöoikeudet käytetään joka tapauksessa muualla EU:ssa. Tuoreet uudistukset EU:n päästökauppajärjestelmään kuitenkin tarkoittavat, että suurin osa ylimääräisistä päästöoikeuksista varastoidaan markkinavakausvarantoon, ja ajan myötä niitä peruutetaan, jotta ne eivät  palaudu markkinoille.

Peräänkuulutamme Fortumilta seuraavanlaisia toimia:

– Fortumin on kannettava vastuunsa ja pidättäydyttävä uusien omistustensa ja hiilivoimaloidensa myymisestä muille yhtiöille, saksalaisille tai muillekaan.
– Fortumin on mitä pikimmiten käynnistettävä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja hyvin läpiviety luopuminen hiilestä.

Europe Beyond Coal -kampanjan sihteeristön sekä jäsentemme, tukijoidemme ja vapaaehtoistemme puolesta kirjoitamme teille pyytääksemme teitä tarttumaan mahdollisuuteen ja aloittamaan Uniperin hiilivoimaloiden alasajo. Fortumille on tarjoutunut ainutlaatuinen mahdollisuus toimia kansainvälisenä esimerkkinä vastuullisesta yritystoiminnasta. Pyydämme teitä näyttämään tietä.

Parhain terveisin,
ks. allekirjoitukset ja alkuperäinen kirje Environmental NGOs call on Fortum to act responsibly with respect to Unipers coal assets 07022018 (004)

Kivihiilikielto aikaistettava vuoteen 2025

Fossiilivoimaloiden aika on ohi

Hallitus linjasi vuoden 2016 lopussa, että kivihiilen käyttö kiellettäisiin Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Energia-, ympäristö- ja asuntoministeri Kimmo Tiilikainen ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä selvityksen, voisiko kieltoa aikaistaa viidellä vuodella.

Hiilivapaa Suomi -kampanja on ottanut uutisen ilolla vastaan. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää välittömiä päästövähennyksiä, minkä vuoksi kaikkein haitallisimmista polttoaineista pitäisi päästä eroon lähivuosina. Tämän vuoksi kivihiilen polttoa ei pitäisi pitkittää yhtään vuotta 2025 pitemmälle.

Energiateollisuus on arvioinut, että kivihiilikielto saattaa kasvattaa energiantuotannon kustannuksia ja sitä myöten kuluttajan maksamaa laskua. Kivihiilen ja sen vaihtoehtojen hintojen kehitys 2020-luvulla on kuitenkin vielä arvoitus ja siksi kustannuksia on vaikea arvioida. Toisaalta tuoreen Ylen kyselyn mukaan 89 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin tai melko vakavana uhkana, ja kampanjan teettämän kyselyn mukaan noin kaksi kolmesta pääkaupunkiseudun asukkaasta tahtoo kotikaupungin irtautuvan hiilestä lähitulevaisuudessa.

Ilmoituksen yhteydessä Tiilikainen totesi, että lyhyellä aikavälillä kivihiiltä voidaan korvata maakaasulla. Tällä hetkellä Suomessa on halvempaa polttaa kivihiiltä kuin maakaasua. Polttoaineiden hintoihin vaikuttavat niiden maailmanmarkkinahinnat, päästöoikeuden hinta sekä kotimainen verotus. Ministeri esittää, että maakaasun käyttöä voitaisiin edistää muuttamalla verotusta enemmän maakaasua suosivaksi. Onkin kannatettavaa, että parannetaan vähäpäästöisemmän maakaasun kilpailukykyä suhteessa kivihiileen. On kuitenkin muistettava, että myös maakaasu on ilmastolle vahingollinen fossiilinen polttoaine. Lisäksi sen päästöt eivät rajoitu pelkästään polton aikaisiin päästöihin, vaan tuotantoketjun eri vaiheissa (poraus, käsittely, jakelu ja käyttö) syntyy metaanipäästöjä (lue lisää Kestääkö ilmasto Euroopan riippuvuuden kaasusta –raportista).

Suomessa kannattaakin ensisijaisesti  suunnata resurssit pitkän ajan ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Pitkän aikavälin kestäviä ratkaisuja ovat muun muassa energiatehokkuus, hukkalämpöjen hyödyntäminen, lämpöpumput, geoterminen lämpö ja aurinkoenergia.

Uutisoinnin yhteydessä on puhuttu mahdollisista korvauksista energiayhtiöille. Ministeri Tiilikainen on todennut tiukasti, että yhtiöille ei tipu korvauksia, mikä on oikein. Ilmastopolitiikassa täytyy päteä “saastuttaja maksaa”, ei “saastuttajalle maksetaan” -periaate. Energiayhtiöiden onkin nyt aika alkaa laatia suunnitelmia kivihiilen korvaamiseksi 2025 mennessä mahdollisten korvausten odottamisen sijaan.

Hiilineutraali Vantaa 2030 vaatii energiantuotannon suurremonttia

Vantaan kaupunginvaltuustossa 11.12 hyväksytyssä strategiassa asetetaan tavoite hiilineutraalista Vantaasta vuoteen 2030 mennessä – hienoa! Hiilineutraaliustavoite on askel kohti vastuullista ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Sen siivittämänä Vantaan kaupungille tarjoutuu mahdollisuus ottaa suunnannäyttäjän rooli jopa kansainvälisellä tasolla.

Sanojen lisäksi tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea tekoja, ja nyt alkaa varsinainen työ. Liikenne aiheuttaa ison osan Vantaan kasvihuonepäästöistä, ja liikennettä onkin jo huomioitu strategiassa: esimerkiksi joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä kehitetään. Liikenteen ohella toinen suurimmista päästöjen lähteistä on kaukolämmön tuotanto. Strategiassa energiantuotanto kuitenkin suorastaan loistaa poissaolollaan. Miksi?

Kivihiili ja turve pois energiapaletista

Vantaan kohdalla ei ole kyse siitä, etteikö kaupunki pystyisi vaikuttamaan energiantuotantoon: Vantaan kaupunki (60 %) omistaa Vantaan Energian yhdessä Helsingin kaupungin (40 %) kanssa. Valtuutetuilla on valta ohjata Vantaan Energiaa haluamaansa suuntaan, ja tätä valtaa heidän  tulisi myös käyttää. Vuonna 2016 Vantaan Energian kaukolämmöstä jopa 43 % tuotettiin kivihiilellä, joka on turpeen ohella ilmastolle kaikkein vahingollisin polttoaine. Näistä ilmaston kannalta kaikkein pahimmista polttoaineista tulisi päästä eroon välittömästi, viimeistään 2020-luvun alussa. Vantaan istuvan kaupunginvaltuuston tärkeimpiin tehtäviin kuuluukin asettaa kivihiilen poltolle takaraja ja laatia yhteistyössä Vantaan Energian kanssa suunnitelma kivihiilen korvaamiseksi aikatauluineen ja investointeineen.

Puhtaat ratkaisut ovat olemassa

Kivihiilestä luopuminen on realismia. Esimerkiksi marraskuussa 2017 julkaistun Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman, Smart Energy Transition -hankkeen ja Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman tuottaman Uusia näkymiä energiamurroksen Suomeen –raportin keskeinen viesti on, että ratkaisut kivihiilen korvaamiseen ovat jo olemassa; tarvitaan vain poliittinen tahto ottaa ne käyttöön.

Ei ole yhdentekevää, miten kivihiili korvataan. On tärkeää, että Vantaan Energia nojaa fossiilisista irtautuessaan moderneihin ja aidosti päästöjä vähentäviin ratkaisuihin. Tähän asti Vantaan Energian suunnitelmat kivihiilen korvaamiseksi ovat perustuneet pääasiassa biomassaan ja turpeeseen, mikä on ongelmallista. Tutkijoiden mukaan metsien käytön lisäämisellä ei saavuteta ilmastohyötyjä useisiin vuosikymmeniin eikä mahdollisesti edes tämän vuosisadan aikana. Miten Vantaan Energia aikoo taata biomassan kestävyyden ja riittävyyden? Turve taas on kivihiiltäkin pahempi ilmastopäästöjen lähde. Tämän vuoksi kivihiiltä tulee korvata ensisijaisesti muilla keinoilla.

Kivihiiltä ei voida siis korvata vain vaihtamalla kattilan sisältö yksinkertaisesti hiilestä puuhun ja turpeeseen. Kivihiilen korvaaminen uusiutuvalla energialla edellyttää monipuolisia ratkaisuja. Niihin kuuluvat muun muassa  energiatehokkuus, uusiutuva energia, energian varastointi, kysyntäjoustot sekä kaksisuuntainen kaukolämpöverkko ja matalalämpöverkot.

Hiilivapaa Vantaa on mahdollisuus

Vantaalla on mahdollisuus asemoitua yhdeksi uusia innovaatioita vauhdittavan energiamurroksen johtajista. Siitä voi tulla kaupunki, joka edesauttaa globaalien ratkaisujen kehittymistä – tai vitkastelija, joka näpertelee kivihiilen, turpeen ja puun polton kanssa.

Siis minne meet Vantaa? Pystytkö olemaan yksi johtajista? Toivottavasti strategian aukot energiantuotannon ja -kulutuksen suhteen paikataan keväällä 2018 laadittavassa Resurssiviisauden tiekartassa. Se on seuraava paikka tehdä hyviä päätöksiä kivihiilen, turpeen sekä uusiutuvan energian, energiatehokkuuden ja älykkään energiajärjestelmän suhteen.

Salmisaaren sulkemisesta puhutaan – aikataulu kusee yhä

Salmisaaren kivihiilivoimala. Kuva: Miikka Niemi

“Hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä vaatii Salmisaaren energiantuotannon korvaamisen”, totesivat sekä kaupungin että Helenin edustajat keskiviikkona Helsingin kaupunkiympäristön järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingin tulevasta päästövähennysohjelmasta. Minä ja muut paikalla olleet ilmastotoimijat ilahduimme, koska Helsingin Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen välttämättömyys nostettiin vihdoin esiin.

Edelleen on kuitenkin valitettavaa, että keskitetyn energian toimet, kuten juuri kivihiilivoimaloiden korvaaminen, eivät sisälly nyt käsiteltävään päästövähennysohjelmaan. Ohjelma keskittyy muun muassa liikenteeseen ja energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuden parantaminen on myös Hiilivapaa Helsinki -kampanjan tavoitteena, ja energiatehokkuuden parannuksilla on suuri potentiaali fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa. Onnistuessaan päästövähennysohjelma mahdollistaa kunnianhimoiset energiatehokkuustavoitteet sekä monipuoliset kannustimet ja ohjauskeinot niiden saavuttamiseksi. Lisäksi ohjelmaan kaavailtu uudisrakennusten uusiutuva sähköntuotanto sekä erillistalojen öljylämmityksen kielto ovat hienoja avauksia.  

Vaikka päästövähennysohjelman toimet kattavat suuren osan hiilineutraaliustavoitteen vaatimista päästövähennyksistä, sekä ilmaston että kuntalaisten osallisuuden kannalta on ongelmallista että Salmisaaren tulevaisuus jää ohjelman ulkopuolelle. Päästövähennysohjelma tulee keväällä poliittiseen päätöksentekoon, ja kansalaisten on mahdollista kommentoida ohjelmaa valmisteluvaiheessa. Salmisaaren kohtalo puolestaan käsitellään todennäköisesti Helenin kehitysohjelmassa. Kehitysohjelman suhteen on epäselvää, koska sitä käsitellään ja miten avoimesti. On tärkeää varmistaa, että isot päätökset energiantuotannosta tulevat kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Yhtiönä Helen pyrkii maksimoimaan voittonsa, mutta demokraattisella omistajaohjauksella sille voidaan asettaa muita kestävämpiä tavoitteita. Hiilivapaa Suomi -kampanjan keväällä teettämän selvityksen mukaan 67 % helsinkiläisistä  toivoo päätöstä kivihiilestä luopumisesta jo lähivuosina. Kuntalaisten toiveissa ei siis ole polttaa kivihiiltä niin pitkään kuin se on laillista.

Laillisuudesta päästäänkin huolestuttavaan kysymykseen aikataulusta. Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jari Viinanen kertoi tilaisuuden alussa, että ”Helsinki varautuu valtion päätökseen kivihiilen kieltämisestä”. Tästä ei ehditty käydä enempää keskustelua. Tulkitsen kuitenkin, että viesti on edelleen sama, mistä kerroimme jo alkusyksystä, eli Helen ei tule luopumaan kivihiilen käytöstä edes vuoteen 2030 mennessä muuten kuin pakkolain kautta? Miksi Helsinki tähtäisi ilmastopolitiikassa kansalliseen minimitasoon eikä  edelläkävijyyteen? Ilmastotieteen valossa valtion asettama 2030 tavoite tulee kuitenkin ihan liian myöhään. 

Eurooppalaiset kansalais­yhteiskunnan toimijat yhdistävät voimansa hiilivapaan Euroopan vauhdittamiseksi

Europe Beyond Coal

Bonn, Saksa, 2.11.2017:

Taistellakseen ilmastonmuutoksen pahenevia vaikutuksia ja saasteita vastaan 28 maan kansalaisjärjestöt julkistavat tänään yhteisen Europe Beyond Coal -kampanjan kivihiilestä puhtaaseen uusiutuvaan energiaan siirtymisen vauhdittamiseksi. Myös Hiilivapaa Suomi -kampanja on mukana kampanjassa.

“Nyt on hetki, jona päätämme tehdä Euroopasta hiilivapaan vuoteen 2030 mennessä. Kansalaisyhteiskunnan toimijoille tavoite on yhteinen ja nyt työskentelemme nopean muutoksen aikaansaamiseksi,” sanoo Kathrin Gutmann, Europe Beyond Coal -kampanjan päällikkö. “Pitääkseen kiinni sitoumuksestaan Pariisin ilmastosopimukseen ja suojellakseen kansalaistensa hyvinvointia eri maiden hiilivoimalat on suljettava paljon nykyistä tahtia nopeammin. Hiilivoimala yhdessäkin maassa on haitaksi Euroopalle ja koko plaanetallemme .”

“Kutsumme valtiot, kaupungit, yritykset, pankit ja sijoittajat lyömään lukkoon suunnitelmansa kivihiilen käytön alasajamiseksi ennen vuoden 2018 kansainvälistä ilmastokokousta Puolan Katowicessä. YK:n ilmastotapaaminen, joka alkaa Bonnissa ensi viikolla on lisäksi erinomainen mahdollisuus tehdä kunnianhimoisia sitoumuksia hiilestä luopumiseen,” Gutmann sanoo.

Vuodesta 2016 alkaen Europe Beyond Coal -ryhmät ovat edesauttaneet 16 eri eurooppalaisen hiilivoimalan sulkemista ja 39 muuta on päätetty sulkea, kun Alankomaiden, Iso-Britannian, Suomen, Ranskan, Portugalin ja Italian valtiot ovat sitoutuneet olemaan hiilivapaita viimeistään vuonna 2030. Kampanja pyrkii vaikuttamaan siirtymiseen sitoumuksista toimenpiteisiin ja nopeuttamaan Euroopan jäljelläolevien 293 hiilivoimalan sulkemista.

Konkreettiset suunnitelmat ovat erityisen olennaisia maille kuten Saksa, joka kivihiilen käytön takia on  Euroopan pahin ilmastosaastuttaja eikä siksi pysty pitämään kiinni ilmastotavoitteidensa saavuttamisesta. Saksan kivihiilivoimalat ovat vastuussa arviolta 3800 ennenaikaisesta kuolemasta ja jopa 10,5 miljardin terveyskustannuksista niin Saksan rajojen sisä- kuin ulkopuolella vuonna 2015.

Europe Beyond Coal -ryhmät haluavat kannustaa uutta Saksan hallitusta ja ja kaikkia hiilivoiman ikeessä edelleen olevia Euroopan maita lopettamaan hiilivoimaloiden tukemisen niin kotona kuin Brysselissä. On aika sitoutua luopumaan hiilestä ja taata reilu ja oikeudenmukainen siirtymä niin hiilitalouden työntekijöille kuin siitä riippuvaisille alueille ja antaa täysi panos Euroopan laajuiselle siirtymiselle puhtaaseen uusiutuvaan energiajärjestelmään.

Lähteet:

1) Tarkempaa analyysia ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta osoitteessa beyond-coal.eu

2) Europe Beyond Coal on aktiivinen näissä maissa: Albania, Itävalta, Bosnia & Herzegovina, Bulgaria, Kroatia, Tsekin tasavalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Kosovo, Makedonia, Montenegro, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Serbia, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Turkki, Iso-Britannia.

3) beyond-coal.eu/data/

 

Tietoa:

Europe Beyond Coal on kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteenliittymä joka pyrkii edistämään hiilikaivosten ja -voimaloiden sulkemisia, estämään uuden hiiliteollisuuden rakentamista ja kiirehtimään oikeudenmukaista siirtymää puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Vastaavanlainen Sierra Clubin koordinoima sisarkampanja Yhdysvalloissa on ollut käynnissä useita vuosia ja on johtanut ilmoituksiin 263 hiilivoimalan sulkemisesta – kyseessä on enemmän kuin puolet USA:n kaikista hiilivoimaloista. Voimaloiden sulkemiset jatkuvat huolimatta Trumpin hallinnon kivihiilimyönteistä ohjelmasta.

Moderni ilmastovastuu edellyttäisi hiilestä luopumista

Salmisaaren kivihiilivoimala. Kuva: Miikka Niemi

Helsingin kaupunkistrategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 27.9. Strategiassa kaupunki julistaa haluavansa toteuttaa modernia ilmastovastuuta. Valitettavasti strategia jää tämän pyrkimyksen kanssa puolitiehen. Tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on parannus entiseen, mutta ilmastonmuutoksen nopeus ja tiedemaailman varoitukset huomioon ottaen tavoite on edelleen liian myöhäinen. Esimerkiksi naapurikaupungissa Espoossa hiilineutraaliustavoite asetettiin vuodelle 2030 ja Kööpenhaminassa samaan pyritään vuoteen 2025 mennessä.

Energiantuotanto on kirkkaasti Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, mutta strategia sisältää sen osalta konkretiaa vain minimaalisesti. Viime vuonna peräti  59 % Helsingin kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Kaikesta kivihiilellä tuotetusta energiasta Suomessa Helsingin osuus on 38 %.  Mikäli Helsinki aikoo todella olla vastuunkantaja ilmastokysymyksissä, tulee Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen 2020-luvun alussa olla tehtävälistan kärjessä. Onkin tärkeää, että tuleva toimenpideohjelma pitää sisällään Salmisaaren sulkupäätöksen. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa.

Kivihiilellä tuotettu energia Suomessa
Kivihiilellä tuotettu energia Suomessa. Lähde: Energiateollisuus 2016

WWF:n Gaia Consultingilta tilaamassa selvityksessä (2015) on arvioitu, että Helsingin lämmönsäästöpotentiaali voisi olla reilu viidennes nykyisestä vuosittaisesta lämmöntarpeesta. Energiatehokkuus on tärkeä osa tulevaisuuden kestävää kaukolämpöjärjestelmää, ja Helsingissäkin on tärkeää, että energiatehokkuuspotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Oman rakennuskantansa ja hankintojensa lisäksi kaupungin onkin kiinnitettävä huomiota myös muuhun rakennuskantaan, sillä suurin osa rakennuksista on muiden toimijoiden omistamia. Suurin säästöpotentiaali muhii 1950-1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä, joissa energiatehokkuus on usein surkealla tasolla. Kaupungin tulee olla edistämässä näiden lähiöiden energiatehokasta korjausrakentamista.

Päästöttömään, uusiutuvaan energiaan perustuvat kaukolämpöjärjestelmät eivät perustu suuriin polttolaitoksiin. Erilaisia lämmönlähteitä ovat muun muassa suuret lämpöpumput, hukkalämpöjen talteenotto, geoterminen lämpö ja suuren mittakaavan aurinkokeräimet. Lisäksi osa ratkaisua ovat lämmön varastointi kesältä talvelle sekä matalalämpöverkot. Helsingin Energia on ottanut hyvin edistysaskelia hukkalämmön ja suurten lämpöpumppujen suunnalla. Nyt tarvitaan rutkasti lisää rohkeutta ja investointeja pilotoida ja ottaa käyttöön myös muita uusiutuvia teknologioita.

Tuleva toimenpideohjelman valmistelun tulee olla avointa, läpinäkyvää ja osallistavaa. On tärkeää, että kaupunkilaiset, kansalaiset ja muut keskeiset toimijat pääsevät kertomaan oman näkemyksensä ja jakamaan tietämyksensä kaupungin ilmastopolitiikkaa muotoiltaessa. Selvä enemmistö helsinkiläisistä tahtoo luopua kivihiilestä jo lähitulevaisuudessa. Parhaat ratkaisut löytyvät, kun kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään, millä keinoin tämä tehdään.

TIEDOTE: Luonnonsuojelijat valittivat Vantaan turvetta polttavasta voimalasta

Martinlaakson voimala kesällä 2016. Kuva: Miikka Niemi.

Maan ystävät ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat valittaneet Vantaan Martinlaakson voimalaitoksen ympäristöluvasta. Voimalan ykköskattilassa aiotaan ryhtyä polttamaan puun rinnalla turvetta. Järjestöt vaativat Vaasan hallinto-oikeutta ensisijaisesti hylkäämään luvan. Toissijaisesti ne vaativat muutoksia ympäristöluvan ehtoihin ilmansaasteiden, melun ja turvepölyn haittojen vähentämiseksi.

Vantaan Energia aikoo polttaa Vantaan Martinlaakson voimalassa puun ohella turvetta. Turpeen määrä ykköskattilassa voisi olla jopa 30 prosenttia.

”Turpeen poltto on pahinta mitä Suomessa voi ympäristölle tehdä”, sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. ”Turpeen kasvihuonekaasupäästöt ovat kivihiiltäkin pahemmat. Lisäksi turpeenkaivuu pilaa luonnon monimuotoisuudelle ja virkistykselle arvokasta suoluontoa ja vesistöjä.”

”EU ja IPCC luokittelevat turpeen fossiiliseksi polttoaineeksi, sillä sen uusiutuminen vie tuhansia vuosia. Ilmastonmuutos on pysäytettävä seuraavien vuosikymmenten aikana, ja turpeen käytön ripeä vähentäminen on yksi Suomen tehokkaimmista keinoista päästöjen leikkaamiseen. Turpeenpolton korvaavat uudet teknologiat ovat jo olemassa”, toteaa Maan ystävien kampanjakoordinaattori Eija Kärkkäinen.

Turpeen käyttöä on puolusteltu sillä, että ilman tukipolttoainetta puun poltto syövyttää voimalaitoksen kattilaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ilman turvetta toimivia biovoimaloita. Yhtiön mukaan turpeen korvaaminen muilla polttoaineilla maksaisi noin miljoona euroa vuodessa. Vuonna 2016 konsernin liikevaihto oli kuitenkin liki 300 miljoonaa ja liikevoitto 50 miljoonaa euroa. Järjestöt toivovat, että yhtiö suhtautuisi ilmastonmuutoksen hillintään vakavasti ja luopuisi suunnitellusta turpeen käytöstä.

Lisätietoja
– kampanjakoordinaattori Eija Kärkkäinen, Maan ystävät, puhelin 044 576 9999, 
– luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, puhelin 0400 615 530, 
– valitus internetissä: https://www.sll.fi/uusimaa/kannanotot/sll-up-my-vhao-martinlaakso-220917

 

Espoo tavoittelee hiilineutraaliutta 2030 – nyt tarvitaan rohkeutta ja satsauksia energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan

Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Espoon strategian maanantaina 11.9. Siinä asetettu tavoite kaupungin hiilineutraaliudesta vuonna 2030 on hyvä ja antaa oivan pohjan kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. On hienoa, että Espoon aikaisempi tavoitevuosi 2050 saatiin päivitettyä lähemmäksi ilmastotieteen vaatimia toimia.

Strategian puutteeksi voi puolestaan laskea sen, että siinä ei sanota mitään konkreettista kaukolämmöntuotannosta, vaikka se on selvästi Espoon suurin kasvihuonepäästöjen lähde. On tärkeää, että lämmön tuotantoon ja kulutukseen liittyvät kysymykset saavat asianmukaisen painoarvon sekä hyötytavoitteissa että kaikissa myöhemmissä ilmastopolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa. Lisäksi strategia olisi kunnianhimoisempi, jos siinä olisi päätetty neuvotella Fortumin kanssa aikaisempi tavoitevuosi kivihiilestä luopumiselle. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa. Tähän verrattuna nyt sovittu tavoitevuosi 2030 tuntuu aivan liian myöhäiseltä.

Fortum esitti keväällä omat skenaarionsa Suomenojan hiilivoimalan korvaamiseksi. Ongelmallista todennäköisimmässä skenaariossa on, että se sisältää suuren osuuden biomassaa. Bioenergian käyttöä ei voi pitää CO2-neutraalina, ja viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat esittäneet painavia ja huolestuneita puheenvuoroja bioenergian kielteisistä ilmasto- ja luontovaikutuksista. Tämän vuoksi kivihiiltä tulee korvata ensijaisesti muulla kuin bioenergialla, ja Espoon kaupungin on etsittävä ratkaisuja aktiivisesti yhdessä Fortumin kanssa.

Energiatehokkuudesta Espoon kaukolämpöjärjestelmän kulmakivi

Espoon kaupunki pystyy edistämään kaukolämpöjärjestelmän muutosta ennen kaikkea energiatehokkuutta lisäämällä. Energiatehokkuus on yksi uusiutuvaan energiaan perustuvien kaukolämpöjärjestelmien tärkeimmistä kulmakivistä.  Sen parantamisella voidaan vähentää huomattavasti lämmön kokonaiskulutusta ja sitä myöten tuotantokapasiteetin tarvetta. Siksi on hyvä, että energiatehokkuus mainitaan jo strategiassa.

Energiatehokkuuden parantaminen tulisi sisällyttää myös strategiaa konkretisoiviin hyötytavoitteisiin. Esimerkiksi Helsingin osalta lämmönsäästöpotentiaalin on arvioitu olevan noin 1500 GWh eli reilu viidennes verrattuna nykyiseen vuosittaiseen lämmöntarpeeseen (~ 7 100 GWh). Espoossa rakennuskanta on samantyyppinen 1950-1970-luvuilla rakennettuine lähiöineen, ja säästöpotentiaali lienee samaa luokkaa. Kaupungissa tulisikin laatia oma energiatehokkuuspotentiaaliselvitys, jossa otettaisiin huomioon myös ilmaston lämpenemisen vaikutus lämmön kulutukseen sekä rakennuskannan kasvu. Jotta kaupungin lämmönsäästöpotentiaalin on mahdollista toteutua, on lähiöiden energiakorjaaminen välttämätöntä. Kaupungin tuleekin sekä toteuttaa täysimittainen energiatehokkuusremontti omassa rakennuskannassaan että lisäksi tunnistaa roolinsa energiatehokkuuden edistäjänä myös muun rakennuskannan osalta, sillä muiden omistamat rakennukset muodostavat suurimman osan Espoon koko rakennuskannasta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin PEK-raportissa, Sitran Energiaälykäs pääkaupunkiseutu -raportissa ja WWF:n Helsingin energiapäätös -julkaisussa on korostettu kaupunkien toimenpiteitä tässä haasteessa:

  • Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
  • Kaupungin on otettava rooli alueellisten hankkeiden koordinoijana.
  • Kaupungin on perustettava rahasto energiatehokkuustoimien toteuttamiseen.

Uusiutuvan energian suunnitelmat päivitettävä

Toinen puoli kaukolämpöjärjestelmää on luonnollisesti itse tuotanto. Espoossa on tehty uusiutuvan energian kuntakatselmus vuonna 2012, ja työssä on keskitytty tarkastelemaan nimenomaan lämmön kulutusta ja tuotantoa. Katselmus sisältää arvokasta tietoa, mutta viidessä vuodessa tekniikka on kehittynyt ja eri teknologioiden kustannukset laskeneet, minkä vuoksi katselmusta tulisi päivittää.

Espoossa on jo alettu edistää muita kuin polttoon perustuvia lämmöntuotantotapoja. Fortumin Suomenojan lämpöpumppulaitoksella jätevedestä pumpatulla hukkalämmöllä tuotetaan noin 15 % Espoon kaukolämmöstä. Suurilla lämpöpumpuilla on ennakoitu olevan suuri rooli tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä, ja niiden käyttöönottoa tulee Espoossakin edelleen vauhdittaa.

Otaniemessä on käynnissä St1:n geotermisen energian pilottiprojekti. Jos geotermisen energian  tuottaman lämmön hinta osoittautuisi ennakoitua kalliimmaksi, se ei saisi olla esteenä jatkokehittämiselle ja käyttöönotolle. Geoterminen energia on täysin päästötöntä eikä aiheuta välillisiä kuluja yhteiskunnalle, ja siksi siitä voidaan maksaa enemmän. Ensimmäinen pilottiprojekti on aina jonkin verran kalliimpi kuin kaupallistunut sarjatuotanto.

Uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa myös aurinkoenergiapotentiaali on kaupungin alueella arvioitu todella suureksi: vuotuiseksi aurinkoenergiapotentiaaliksi arvioitiin 2620 GWh eli jopa 90 % Espoon lämmönkulutuksesta. Itsestään selvästi tätä potentiaalia pitäisi alkaa hyödyntää. Kaupungissa pitäisi tehdä selvitys, millä tavoin aurinkolämpöä olisi järkevintä hyödyntää ja edistää, jotta siitä saadaan irti maksimaalinen hyöty hiilineutraalisuustavoitteen kannalta.

Rakennukset voivat tuottaa osan lämmöstään myös itse esimerkiksi maalämpöpumpuilla ja aurinkokeräimillä. Energiaa voidaan tuottaa sekä pientalojen että kerrostalojen yhteydessä ja sekä kaukolämpöverkkoon kuuluvissa että sen ulkopuolella sijaitsevissa kiinteistöissä. Tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä CHP-laitosten rooli pienenee, minkä vuoksi hajautetun tuotannon edistäminen myös kaukolämpöverkon alueella on järkevää. Kaupunki voi edistää kiinteistökohtaista energiantuotantoa samanlaisilla keinoilla kuin energiatehokkuuttakin:

  • Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
  • Kaupungin on tarjottava investointitukia uusiutuvan energian hankkeisiin.

Espoosta Suomen energiamurroksen veturi?

Maailmalla on on esitetty rohkaisevia kaukolämpöjärjestelmäratkaisuja ja -visioita, jotka perustuvat valtaosin muuhun kuin polttoon perustuviin teknologioihin. Mallia voi katsoa esimerkiksi Kööpenhaminasta ja yleisesti Tanskasta sekä Saksasta Münchenistä. Kaupunkien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on kasvanut, ja edelläkävijäkaupungit toimivat energiajärjestelmien kehittäjinä. Olisikin hienoa, jos Espoo ottaisi Suomessa johtavan roolin energiamurroksen eteenpäin viejänä!