Olen ollut viimeiset vuodet intensiivisesti mukana kuntatason kivihiilen vastaisissa kampanjoissa Hiilivapaa Helsingissä ja Hiilivapaa Suomessa.
Toukokuussa pääsin tutustumaan kivihiilen vastaiseen kampanjointiin eri puolilla Eurooppaa, kun osallistuin Hiilivapaa Suomi -kampanjan edustajana CAN-Europe ilmastotoimintaverkoston järjestämään No Coal Network -tapaamiseen Saksassa lähellä valtavia ruskohiilikaivoksia. Paikalla oli kymmeniä osallistujia eri hiilen vastaista työtä tekevistä järjestöistä ja ajatushautomoista mm. WWF:stä, Greeanpeacestä, Climate Alliancesta, 350.orgista, Sierra Clubista, Sanbagista, Health and Evinronment Alliancesta ja Maan ystävistä. Suurin osa osallistujista oli Keski-Euroopasta, mutta osallistujia oli myös Balkanilta, Britanniasta, Alankomaista ja Turkista. Lisäksi pari kutsuttua puhujaa oli tullut paikalle myös Yhdysvalloista ja Kiinasta. Tapaaminen vahvisti ajatuksiani Suomessa tehtävän kivihiilen vastaisen toiminnan kiireellisyydestä ja inspiroi positiivisin esimerkein.
Kiinnostava ja nopeaan kivihiilenpolton alasajoon kannustava puheenvuoro tapaamisessa oli Climate Analyticsin Marcia Rochen esitys Pariisin sopimuksen merkityksestä kivihiilenhiilen käytölle. Hänen esittelemiensä mallien perusteella ilmastonlämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen tarkoittaa hiilestä luopumista koko EU:ssa 2030 mennessä. Esitetyt mallit olivat myös melko konservatiivisia malleja, jossa muun muassa oletuksena oli epävarmojen hiilidioksidin talteenotto tekniikoiden käyttö. Käytännössä kivihiilen käyttö pitäisi siis todennäköisesti lopettaa jo aikaisemmin. Vastaavaa viestiä välitti myös juuri Suomessa julkaistu Sitran Climate Analyticsillä teettämä raportti, jonka mukaan Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi päästöjä pitää vähentää Suomessa 80 prosentin sijaan 130 prosenttia.
Mallien osoittaman kiireen lisäksi tapaamisessa nousi esiin, että eri maiden olosuhteet kivihiilen vastaiselle kampanjoinnille vaihtelevat melko paljon, ja Suomessa on monia muita maita helpommat edellytykset nopeaan kivihiilen käytön lopettamiseen. Vain osassa maista on tehty poliittisia linjauksi hiilestä luopumisesta. Tosin esimerkiksi Suomen hallitusohjelmaan kirjattuun kivihiilestä luopumistavoitteeseen 2020-luvulla ei liity tällä hetkellä tarvittavaa poliittista ohjausta. Tapaamisessa sain sen kuvan, että ainakin Britanniassa hiilestä luopumisen tavoitteissa ollaan jo konkreettisemmalla tasolla, ja ainakin tavoite on kunnianhimoisempi 2025. Toisissa maissa esim. Saksassa ja Puolassa, joissa on kaivostoimintaa, keskustelu kivihiilestä luopumisesta on tällä hetkellä vaikeampaa. Lisäksi keskustelussa täytyy huomioida vahvemmin energiatransition oikeudenmukaisuus kuin maissa, joissa kivihiili ei juuri työllistä ihmisiä.
Eroista maiden välillä kertoo myös, että monet osallistujat myös kokivat, että ilmansaaste- ja terveysargumentit toimivat heidän kotimaissaan paremmin kivihiilen käyttöä vastaan kuin ilmastonmuutoksen uhka. Suomessa ilmansaastekeskustelua ei taas juurikaan käydä, mutta ilmastoargumentit toimivat poliittisessa keskustelussa ainakin kohtuullisen hyvin. Tietoisuus saasteongelman laajuudesta ja rajat ylittävyydestä toivottavasti kuitenkin vauhdittaa EU-tason kivihiilipolitiikkaa. Mm. kesäkuun lopussa ilmestyvä raportti “Europe’s dark cloud: How coal-burning countries make their neighbours sick” näyttää, kuinka päästöt pilaavat myös sellaisten maiden ilman, jotka eivät käytä läheskään yhtä paljon kivihiiltä kuin naapurinsa. Olisi hienoa, jos nämä maat alkaisivat vaatimaan myös naapureiltaan kovempia toimia hiilen käytön lopettamiseksi.
Konkreettisen kampanjatyön kannalta inspiroivaa oli päästä kuulemaan Beyond Coal -kampanjasta Yhdysvalloista. Beyond Coal onnistui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä estämään 90 prosenttia uusien suunniteltujen hiilivoimaloiden rakentamisesta ja 2010–2015 sulkemaan 30 prosenttia vanhoista voimaloista Yhdysvalloissa. Kampanja jatkuu edelleen yhä kunnianhimoisemmin tavoittein. Beyond Coal -kampanjassa yhtenä keskeisenä elementtinä oli eri puolella maata tapahtuvien hiilenvastaisten voittojen juhliminen ja korostaminen. Tapaamisessa keskusteltiin siitä, olisiko vastaava eri puolilla tapahtuvista voitoista viestiminen mahdollista nykyistä enemmän Euroopan laajuisesti. Myös Maan ystävien ilmastoviestinnässä tällainen suuresta liikkeestä ja energiamurroksesta viestiminen voisi kannattaa. Beyond Coal -kampanjan lisäksi innostavaa oli myös kuulla 350.orgin onnistumisista paikallisten ryhmien kannustamisessa Break Free -massamobilisaatioihin, mitä mm. tapaamispaikan lähettyvillä samaan aikaan toteutettu ruskohiilikaivoksiin marssiminen edusti (ks. video aiheesta).
Ansku Holstila
Hiilivapaa Suomi -aktiivi, Maan ystävien ilmastokampanjavastaava