Järjestimme viime viikolla Oodissa rakentamisen päästöihin pureutuvan kuntavaalipaneelin. Paneeliin osallistui laaja kattaus ehdokkaita eri puolueista: Riikka Vaaja (kesk), Noora Laak (vas), Sameli Sivonen (vihr), Reetta Angelvo-Riipinen (ps), Otto Meri (kok) sekä Lauri Muranen (sdp). Paneelia fasilitoi toimittaja Tom Nylund ja avauspuheenvuoron piti Green Building Council Finlandin toimitusjohtaja Antti Ruuska.
Avauspuheenvuorossaan Ruuska korosti tuotesidonnaisiin päästöihin pureutumisen merkitystä. Tuotesidonnaiset päästöt tarkoittavat rakennusmateriaalien tuotannosta, kuljettamisesta ja rakentamisesta syntyviä päästöjä. Pitkään on tuudittauduttu siihen, että energiankulutuksen päästöihin puuttuminen riittää. Suomalainen energiajärjestelmä on kuitenkin vähäpäästöistynyt huimaa vauhtia, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa rakennetun ympäristön materiaalien päästöt ovat nousseet suhteessa jo lähes yhtä suuriksi kuin energiankulutuksen päästöt. Rakennettu ympäristö aiheuttaa yli kolmanneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöstä. Mikäli haluamme saada päästöt kuriin, on puututtava myös tuotesidonnaisiin päästöihin – erityisesti teräkseen ja sementtiin.
Puolet panelisteista kannattavat, että Helsinki sitoutuu vähäpäästöisen teräksen ja sementin käyttöön kaikessa omassa rakentamisessa. Tällä olisi merkittävä vaikutus Helsingin päästöihin ja samalla se tukisi vähäpäästöisen teräksen ja sementin tuotantoa Suomessa.
Epävarmuutta herätti kysymys siitä, koskisiko sitoumus kaikkea rakentamista Helsingissä, vai ainoastaan kaupungin omaa rakentamista. Helsingin kaupungilla on valtaa vaikuttaa molempiin, sillä kaupunki päättää kaavoituksesta sekä rakennusmääräyksistä ja esimerkiksi tontinluovutuksista.
Tämän lisäksi Helsinki on suuri rakennuttaja. Helsinki rakentaa etenkin paljon liikenneinfrastruktuuria. Infrastruktuurihankkeiden tuotesidonnaisista päästöistä pahimmillaan jopa 80 % syntyy teräksen ja sementin tuotannosta. Tuleva kaupunginvaltuusto voi siis saada merkittäviä päästövähennyksiä aikaiseksi määräämällä, että kaupungin omat rakennushankkeet toteutetaan vähäpäästöisiä rakennusmateriaaleja hyödyntäen.
Vähäpäästöisten rakennusmateriaalien saatavuus herätti myös keskustelua. Sameli Sivonen (vihr) nosti esiin, että Helsinki on jo sitoutunut vähäpäästöisen betonin hankintaan infrastruktuurirakentamisessa. Hiilineutraali Helsinki -päästövähennysohjelmassa linjataan, että “Kaikissa kaupungin tilaamissa infraurakoissa käytetään vähähiilistä betonia, joka täyttää betoniyhdistyksen luokittelun GWP.85 vaatimuksen.” GWP.85 betoni on noin 15 % keskimääräistä vastaavaa betonituotetta vähäpäästöisempää.
Myös Kaupunkiliikenne Oy, joka ylläpitää pääkaupunkiseudun joukkoliikenneinfraa, palkitsee hankinnoissaan vähäpäästöisen betonin käytöstä. Vähäpäästöistä betonia on siis jo saatavilla markkinoilla.
Helsingillä on kuitenkin vielä paljon kirittävää. Sitoumus vähäpäästöisen betonin hankintaan voisi olla tiukempi. Tällä hetkellä sitä ei myöskään sovelleta kaikkiin hankkeisiin ja rakenteisiin. Esimerkiksi rakenteilla olevien Kruunusiltojen betonista vain alle 10 % on vähäpäästöistä. Suuret infrastruktuurihankkeet voisivat tuoda merkittävästi investointeja vähäpäästöisen teräksen ja sementin tuotantoon. Yksinään Kruunuvuorensiltoihin käytetään 11 000 tonnia terästä sekä 22 000 kuutiota betonia. Keskimääräisillä päästökertoimilla tämä tarkoittaa 3 700 tonnia CO2 päästöjä. Tämä vastaa reilun 4 000 helsinkiläisen vuotuista hiilijalanjälkeä.
Mitä tulee tuotteisiin, joita on rajallisesti saatavilla markkinoilla, Helsinki voi näyttää esimerkkiä luomalla kysyntää vähäpäästöisille tuotteille. Kuten Noora Laak (vas.) huomautti, Helsinki on niin suuri tilaaja, että se itsessään muuttaa markkinoita.
Hiilivapaa Suomi haluaa kiittää kaikkia panelisteja ja osallistujia erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. Lue lisää Hiilivapaa Suomen suosituksista täältä.
Miksi pitäisi olla huolissaan rakentamisen päästöistä?
Rakennettu ympäristö aiheuttaa yli kolmanneksen suomen kasvihuonekaasupääsöistä – 16,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekvivalenttia vuodessa. Tämä on enemmän kuin tie- ja lentoliikenne yhteensä. Rakentamisen aikaiset, niin kutsutut tuotesidonnaiset päästöt, tulevat lähivuosina kattamaan puolet kaikesta rakennetun ympäristön päästöistä, kun energiantuotannon päästöt putoavat.
Tuotesidonnaiset päästöt eivät ole pudonneet käytännössä lainkaan viime vuosikymmeninä. Jotta rakennussektori saataisiin linjaan 1,5-asteen tavoitteen kanssa, tuotesidonnaisten päästöjen on puolituttava 2030 luvulle mentäessä. Työtä siis riittää. Kaksi merkittävintä päästöjä aiheuttavaa rakennusmateriaalia ovat teräs ja betoni, joiden tuotanto aiheuttaa jopa 18 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä.