3 + 1 tapaa uudistaa Espoon kaukolämpö

Suomenojan voimalaitos
Espoon Suomenojan voimalaitoksessa palaa kivihiili. Kuva: Tuomo Lindfors / CC BY-NC-SA 2.0

Nykyisellään Espoon kaukolämmön tuotanto ei ole ilmastonäkökulmasta kestävää: Fortumin omien tietojen mukaan vuonna 2016 noin 54% kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Mutta miten hiilestä päästään eroon ja siirrytään kohti kestäviä kaukolämpöratkaisuja?

Fortum on talvella 2017 julkistanut kolme alustavaa visiota Espoon kaukolämmön uudistamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Visioissa painotetaan eri määriä geotermistä energiaa, bio- ja kierrätyspolttoaineita sekä hajautettuun tuotantoon perustuvaa hukka- ja biolämpöä.

Fortumin visio 1: Lämmitystarve katetaan pääosin geotermisellä lämmöllä

Fortumin visio 1

Ensimmäisen vision toteutuminen riippuu Otaniemen geotermisen lämmön koehankkeesta: jos hanke onnistuu, geoterminen energia valjastetaan laajempaan käyttöön ja kattaa suurimman osan Espoon kaukolämmöstä. Seuraavaksi suurin osuus on bioenergialla: kuvan mukaan arviolta 35% (kuviin ei ole merkitty lukuja tai tarkempia taustatietoja).

Kaksi muuta Fortumin visiota on laadittu tilanteeseen, jossa Otaniemen maaperästä ei saataisi tarpeeksi lämpöä. Näissä visioissa Fortum painottaa bio- ja kierrätyspolttoainelaitoksia vieläkin enemmän: n. 70-80%.

Fortumin visio 2: Lämmitystarve katetaan pääosin suurella bio/kierrätyspolttoainelaitoksella

Fortumin visio 2

Fortumin visio 3: Lämmitystarve katetaan pääosin hajautetusti hukkalämmöillä ja biopolttoaineilla

Fortumin visio 3

Mutta olisiko muitakin vaihtoehtoja?

Bioenergian osuus Fortumin visioissa on suuri: 35-80%. Tutkijat ovat antaneet painavan varoituksen siitä, mitä voi tapahtua, jos energiantuotannon uudistukset nojaavat vahvasti bioenergiaan: riskinä on, että ilmastonmuutos kiihtyy ja metsäluonto köyhtyy entisestään. Fortumin varasuunnitelmat eivät siis voi tukeutua vain bionenergiaan.

Jos halutaan antaa tarkempi kuva tulevaisuuden energiantuotannosta, mukaan on otettava ratkaisupaletin kaikki osat: varsinkin energiatehokkuudella on päästöjen vähentämisessä suuri potentiaali. Energiatehokkuus on myös kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä pääkaupunkiseudulla. Helsingissä on arvioitu, että energiansäästöä parantavat peruskorjaukset kaksinkertaistamalla lämmönkulutusta voidaan pienentää 29 %:lla vuoteen 2030 mennessä.

Toinen tutkimisen arvoinen vaihtoehto on aurinkolämpö ja sen kausivarastointi. Alueellista kausivarastointia on otettu käyttöön jo Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Kanadassa. Esimerkiksi Tanskassa on jo käytössä hybridivoimaloita, joissa aurinkokeräinkenttä ja lämpövarastot on mitoitettu kattamaan jopa noin 50–60% alueen vuotuisesta lämmöntarpeesta.

Energiatehokkuuden ja kausivarastoinnin huomioiden kuvasta voisi tulla jotakin tämänkaltaista:

Hiilivapaa Suomi -kampanjan visio

Fortumin tiedotteen mukaan Espoon kaupunki ja Fortum ovat allekirjoittaneet maaliskuussa 2017 sopimuksen, jolla jatketaan yhteisten energiatavoitteiden toteuttamista ja kaupunkiratkaisujen kehittämistä Espoossa. Sopimus kattaa muun muassa yhteistyön energiatuotteiden ja -palvelujen tuomisessa markkinoille.

Hiilivapaa Suomi -kampanja toivoo, että yhteistyö kaukolämmön muuttamiseksi kestäväksi on mahdollisimman laajaa ja avointa.  Selvitykset tulisi tehdä mahdollisimman läpinäkyvästi ja yhteistyössä tutkijoiden, uusien energiaratkaisujen kehittäjien, kansalaisyhteiskunnan ja kuntalaisten kanssa. Näin hyödynnetään laaja osaamispohja ja varmistetaan ratkaisujen hyväksyttävyys.