Lähtölaskenta kivihiilelle käynnistyi tiistaina 10.4 ministeri Kimmo Tiilikaisen ilmoittaessa, että kivihiilen käyttö kielletään vuonna 2029. Lisäksi hallitus valmistelee 90 miljoonan euron tukipaketin kaukolämpöyhtiöille, jotka sitoutuvat luopumaan kivihiilen käytöstä jo vuonna 2025. Vaikka olisikin ollut parempi kieltää kivihiili jo vuonna 2025, on sovittu ratkaisu oikeansuuntainen.
Sovituista kannustinrahoista puolet suunnataan uusien teknologioiden, kuten lämpöpumppujen ja lämmön varastoinnin, kehittämiseen. Tämä vie eteenpäin tarvittavaa syvempää energiajärjestelmän muutosta. Puolet tuista ohjataan yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon puupolttoaineilla, mitä on vielä tarpeen arvioida kriittisesti. Onko puuperäiseen CHP-tuotantoon investoiminen järkevin tapa varautua sähkön kulutushuippuihin? Mikäli tukieuroja loppujen lopuksi päätetään käyttää puun polttoon, on tuen saannille asetettava kunnianhimoiset kestävyyskriteerit. Bioenergia voi olla ilmaston kannalta hyödyllistä ainoastaan, kun käytetään nopeakiertoisia biomassajakeita: puunkorjuussa syntyvää hakkuujätettä, oksia ja risuja, ja teollisuuden tähteitä kuten sahanpurua ja puunkuorta. Lisäksi pitäisi olla kristallinkirkasta, ettei tukirahoja käytetä hankkeisiin, joissa apupolttoaineena käytetään turvetta.
Nyt esitetään, että kannustinrahat karsitaan uusiutuvan sähkön tuotannon tuista. Ei ole kannatettavaa, että tukirahoja siirretään aidosti päästöttömiltä tuotantomuodoilta, kuten tuulivoimalta, puun polton edistämiseen. Johdonmukaisempaa olisi etsiä rahoitus ympäristölle haitallisista tuista, esimerkiksi turpeen verotuesta. Turpeella on kivihiiltäkin suuremmat hiilidioksidipäästöt, ja sen kaivuu tärvelee suoluontoa ja vesistöjä, mutta sen polttamisesta palkitaan hyvin runsailla verotuilla.
Kivihiilikielto on siis hyvä, mutta se ei vielä riitä. On ensiarvoisen tärkeää, että myös hiiltä pahempi polttoaine – turve – sisällytettäisiin mukaan kieltoon.