Kuljin tässä taannoin vilkkaalla Lahdenväylällä matkalla Mäntsälästä kotiin Helsinkiin. Pohdin, mihin kaikki olivat menossa. Liikennettä syntyy ihmisten tarpeista elää elämäänsä, päästä paikasta toiseen töiden, harrastusten, asioiden hoitamisen ja sosiaalisten suhteiden takia. Olimme olleet ihailemassa ystävien vauvaa, eikä heidän kotinurkilleen 7 km päähän Mäntsälän rautatieasemalta viikonloppuisin kulje linja-autoja, arkisinkin vain kouluvuorot. Autolle oli kehnosti vaihtoehtoja. Olisiko muilla moottoritiellä liikkujilla ollut niitä enemmän? Kävely, pyöräily varmaan harvoille, juna ehkä, jos vain lähtöpaikka ja määränpää osuvat molemmat lähelle asemaa. Usein pihassa seisova auto on houkuttelevin vaihtoehto. Tilanteen on kuitenkin muututtava pian, jos otamme liikenteen ilmastopäästöjen vähentämisen tosissamme.
Liikenteen päästöt junnaavat samalla tasolla
Päästöt ovat Suomessa laskeneet monella sektorilla, vaikka vauhti onkin vielä liian hidasta. Liikenne on kuitenkin pysynyt päästömäärissä aika lailla samalla tasolla 1990-luvusta lähtien. HSY:n seurannan mukaan pääkaupunkiseudulla liikenteen päästöt olivat viime vuonna 1390 tuhatta hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Määrä pysyi ennallaan edellisvuoteen verrattuna ja päästöt olivat 7 % suuremmat kuin 1990. Tilastokeskuksen tietojen mukaan koko maan osalta liikenteen päästöt kasvoivat viime vuonna 2 % edellisvuoteen verrattuna.
Helsingin seudulla liikenteen päästöt ovat yli 30 % kaikista päästöistä, ja tieliikenteen osuus kaikista liikenteen päästöistä on yli 90 %. Kilometrikohtaiset yksikköpäästöt ovat laskeneet viime vuosikymmeninä, mutta samalla autonomistus on kasvanut, matkojen määrä lisääntynyt ja työssäkäyntialue laajentunut.
Viime vuosina myös yksikköpäästöjen lasku on hidastunut. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n selvitys kertoo, että katumaasturien kasvava suosio on ollut globaalisti toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen myötävaikuttaja, heti energiasektorin jälkeen. Kansainvälinen joukkoliikennejärjestö UITP on arvioinut, että jos liikenteen päästöjen osalta jatketaan samaan malliin kuin ennenkin, liikenteen päästöt tulevat tuplaantumaan vuoteen 2050 mennessä.
VINKKI: Älä osta katumaasturia!
Toimenpiteitä on tunnistettu päästöjen vähentämiseksi, mutta konkretia puuttuu
Liikenteen päästöjen kehitys ei tällä hetkellä näytä erityisen hyvältä. Jotain on tehtävä nopeasti. Suomessa on herätty keskustelemaan liikenteen päästöistä aivan uudella innolla, mutta toimenpiteet puuttuvat. Viime syksynä valmistunut Liikenne- ja viestintäministeriön tekemä Toimenpideohjelma hiilettömään liikenteeseen 2045 -työ avasi hyvin eri tapoja vähentää liikenteen päästöjä. Myös Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL 2019 -suunnitelmassa liikenteen päästöt ovat keskiössä. Suunnitelmassa löydettiin keinot liikenteen päästöjen puolittamiseen vuoden 2005 tilanteesta vuoteen 2030 mennessä:
Helsingin kaupungin hiilineutraalisuusohjelma ja sen seurantatyökalu tuovat toimenpiteitä ja niiden vaikutuskeinoja hyvin esiin.
Mitä voidaan käytännössä tehdä, ja mikä on oikeasti vaikuttavaa?
Liikenteen päästöistä keskusteltaessa voidaan tunnistaa kolme vaikutuskanavaa:
- Matkasuorite: Kuinka paljon liikutaan ja kuinka pitkiä matkoja tehdään?
- Kulkutapajakauma: Millä kulkutavoilla liikutaan ja kuinka paljon?
- Yksikköpäästöt: Kuinka paljon päästöjä tuotetaan kuljettua kilometriä kohden?
Poliittisesti suosittuja keinoja ovat joukkoliikenteen kehittäminen, etenkin uusia suuria hankkeita edistämällä. Esimerkiksi uudet ratayhteydet ovat tärkeitä niin liikkumisen kehittämisen kuin kestävän kaupunkirakenteenkin kannalta. Päästöjen vähentämisen näkökulmasta ne ovat kuitenkin vain osa ratkaisua. Haasteena ovat erilaiset aikajänteet: isoa hanketta suunnitellaan ja rakennetaan vuosikymmeniä, ja sen kaupunkirakennetta tiivistävän vaikutuksen toteutumiseen kuluu vielä kauemmin. Samalla päästöt pitäisi puolittaa vuosikymmenessä. Yksittäiset hankkeet myös vaikuttavat rajatulla alueella – tarvitsemme toimenpiteitä, jotka vaikuttavat läpi koko liikennejärjestelmän.
Vantaan Kehärata, joka otettiin käyttöön vuonna 2015, on kasvattanut joukkoliikenteen käyttöä sekä lisännyt rakentamista asemaseutujen läheisyydessä. Liikkumistutkimuksen mukaan vuosien 2012 ja 2018 välillä joukkoliikenteen kulkutapaosuus on kasvanut Vantaalla 18 prosentista 20 prosenttiin. Muutos on merkittävä, muttei missään nimessä yksinään ratkaiseva vantaalaisten liikkumisen päästöjen kannalta.
Kun halutaan vähentää liikenteen päästöjä, on tieliikenne avainasemassa. Porkkanat kestävien kulkumuotojen tukemiseksi eivät riitä. Helsingin seudullakin moni kulkee autolla matkoja, joilla joukkoliikenne, kävely tai pyöräily olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Tarvitaan jonkinlainen heräte ryhtyä pohtimaan omia liikkumistottumuksia.
Kun halutaan vähentää liikenteen päästöjä, on tieliikenne avainasemassa. Porkkanat kestävien kulkumuotojen tukemiseksi eivät riitä. […] Yksi, monessa maailman kaupungissa toimivaksi todettu herättelytapa, on ruuhkamaksujen käyttöönotto.
Yksi, monessa maailman kaupungissa toimivaksi todettu herättelytapa, on ruuhkamaksujen käyttöönotto. Ruuhkamaksujen kautta tieliikenteen aiheuttaman ruuhkan, katutilan viennin, päästöjen ja melun aiheuttamat kustannukset kohdistuisivat aiheuttajille, ja maksujen käyttöönotto vähentäisi osaltaan liikenteen suoritteita ja päästöjä.
Toinen keino voi olla pysäköintipolitiikan muutos tai tilan jakaminen uudelleen siten, että osoitetaan puheissa toistuva kestävien kulkumuotojen priorisointi myös kaupunkitilassa. Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä kepit ja porkkanat kokonaisuudeksi, joka lisää liikkumismahdollisuuksia, nopeuttaa liikennettä, lisää liikkumisen luotettavuutta ja samalla parantaa liikkumisympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Rohkealla liikennepolitiikalla liikkuminen voi muuttua monella tavalla paremmaksi!
VTT:lta saatujen arvioiden mukaan sähköauto on paljon ajaville jo nyt kustannustehokkain vaihtoehto, kun otetaan huomioon hankintahinta sekä käyttökulut.
On silti selvää, että henkilöautoja tarvitaan jatkossakin, kun tarkastellaan koko Suomea, eikä vain suurimpia kaupunkeja. Joukkoliikennettä tulee kehittää ja vuoroja lisätä, jotta useammalla matkalla joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto. Mutta niin kustannustehokkuuden kuin päästöjenkään näkökulmasta joukkoliikenne ei ole kaikkialla vaihtoehto. Oma auto voi olla parempi kuin tyhjillään kulkeva bussi – etenkin kun sähköautojen akut paranevat ja toimintasäteet kasvavat sekä kaasuasemaverkosto laajenee.
Omakotitalossa asuvien etuna sähköautoilussa on, että latauspisteen rakentaminen on omasta päätöksestä kiinni, ja ladata voi vaikka omien aurinkopaneelien sähköllä. Valot päälle -sivulta löytyvä laskuri auttaa uutta autoa hankkivaa kestävämmän käyttövoiman valinnassa. Laskurissa on otettu huomioon myös auton valmistuksen päästöt. VTT:lta saatujen arvioiden mukaan sähköauto on paljon ajaville jo nyt kustannustehokkain vaihtoehto, kun otetaan huomioon hankintahinta sekä käyttökulut. Jo 2020-luvun puoleen väliin mennessä sen on arvioitu olevan kustannustehokkain vaihtoehto kaikenlaisiin ajotarpeisiin. Sähköautojen hankintahinnan laskua odotellessa voi esimerkiksi hankkia kaasuauton tai muuttaa nykyisen autonsa kaasuautoksi.
VINKKI AUTOA TARVITSEVILLE: Vaihda auto vähäpäästöisempään tai muuta se kulkemaan kaasulla. Löydä itselle paras vaihtoehto laskurilla.
Valtion uskallettava näyttää suunta
Valtiolla on suurin rooli liikenteen päästöjen vähentämisen seuraavissa askelissa. Tarvitsemme sekä vahvempaa tukea kestäviin kulkumuotoihin että selvän signaalin fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiselle. Signaali voi olla vaikka uusien polttomoottoriautojen myynnin kieltäminen kuten monissa Euroopan maissa on keskusteltu, tai esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteilijöiden ehdotuksen mukainen myyntikiintiö. Tässä mallissa valtio asettaa vuosittain pienenevän kiintiön polttoaineiden hiilisisällölle, ja polttoaineiden asteittainen kallistuminen, eräänlainen liikenteen päästökauppa, kannustaa vähentämään päästöjä kullekin sopivalla tavalla.
Isoja, kaikkia koskettavia päätöksiä tarvitaan. Selvää on, että lisäkustannuksia tulee. Vielä selvempää on, että ilmastonmuutoksen jarruttamatta jättäminen tulee pitkällä tähtäimellä vielä huomattavasti kalliimmaksi. Päästöjen hinnoittelun kautta valtio saa kuitenkin lisää verotuloja, joita voidaan käyttää mm. tulonjaon ja sosiaalisten vaikutusten tasaamiseksi. Ihminen on sopeutuvainen eläin, ja etenkin, jos koemme että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, selviämme kyllä muutoksista. Lisäksi tarvitaan tukea niille pienituloisille, joiden arjen välttämättömät matkat, kuten työ- ja koulumatkat kallistuvat. Päästöjen vähentäminen tulee vaikuttamaan liikkumisen kustannuksiin, mutta sen ei tarvitse aiheuttaa liikenneköyhyyttä.
Selvää on, että lisäkustannuksia tulee. Vielä selvempää on, että ilmastonmuutoksen jarruttamatta jättäminen tulee pitkällä tähtäimellä vielä huomattavasti kalliimmaksi.
Mutta mitä voimme odottaa yksilöiltä, meiltä jokaiselta?
Kuinka paljon olemme valmiita tekemään ilmastomme ja elinkelpoisen planeetan eteen? Omaa arkea eläessämme esimerkiksi jokainen lisäeuro tai liikkumiseen kulutettu lisäminuutti aiheuttaa helposti vastustusta. Meidän on syytä avata keskustelu valmiuksistamme yhteiseen muutokseen. Voimmeko jättää joitakin automatkoja tekemättä ja vaihtaa kauppakeskuskäynnin lähikauppaan kävelemiseen? Voimmeko käyttää vähän enemmän aikaa, jotta voimme auton sijaan kulkea joukkoliikenteellä tai käyttää liityntäpysäköintiä? Voimmeko suunnitella rahankäyttöämme uudelleen, jotta meillä on varaa vähäpäästöisempiin autoihin?
VINKKI HELSINGIN SEUDULLA ASUVILLE: Tarkista Reittioppaasta, kuinka suunnittelemasi matka taittuisi joukkoliikenteellä. Selainversiossa myös pyöräilyn reititys ja liityntäpysäköinti.
Tätä keskustelua olisi hyvä käydä niin kotona kuin työpaikoilla. Työnantajilla on suuri vaikutus työntekijöiden liikkumiseen. Tuetaanko työsuhdeautoilua, tarjotaanko joukkoliikenne-etua? Millainen pyöräpysäköinti on järjestetty, entä suihkutilat? Ja onko autolla pysäköiminen ilmaista, vai maksetaanko siitä markkinahintaa?
Uudenmaan ELY-keskus on tehnyt liikkumissuunnitelman työntekijöilleen ja seurannut liikkumisen kehitystä. Liikkumisen päästöjä on onnistuttu vähentämään 60 % vuodesta 2011. Merkittävimpiä vaikuttimia olivat pysäköinnin maksullisuus ja etätöihin kannustaminen. Liikkumisen ohjauksesta ja työmatkasuunnitelmista löytyy lisätietoa esimerkiksi HSL:n sivuilta.
VINKKI: Nosta esiin tarve liikkumissuunnitelmalle omalla työpaikalla tai koulussa, tai miksei kotonakin!
Eikä unohdeta lentoliikennettä
Lopuksi on muistutettava, että vaikka arjen kaikki matkat kulkisi kestävästi kävellen, pyöräillen ja joukkoliikenteellä, voi jo yhdellä lentomatkalla tuottaa lähes vuoden autoilun verran päästöjä. Esimerkiksi edestakainen lento Helsingistä Phuketiin aiheuttaa Finnairin laskurin mukaan noin 1,1 tonnin hiilidioksidipäästöt henkeä kohden. Tämä vastaa noin 9600 kilometrin ajon päästöjä uudella henkilöautolla.
VINKKI: Jätä kaukomaan lomamatka tekemättä ja käytä säästyneet rahat auton muuttamiseen vähäpäästöisemmäksi, tai vaikka sähköpyörän hankintaan!
Kirjoittaja
Liikennesuunnittelija Reetta Koskela työskentelee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymässä liikennejärjestelmäsuunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja liikenteen päästöjen parissa.