Mitä Putinin hyökkäyssota Ukrainassa tarkoittaa energiayhtiö Fortumille, joka yhä jatkaa fossiilibisneksiään Venäjällä? Tästä keskusteltiin Hiilivapaa Suomen järjestämässä paneelissa Fortumin yhtiökokouspäivänä 28.3. Panelistien viesti oli selvä: Fortumin on lähdettävä Venäjältä. Yhtiön ei tule enää jarruttaa vaan kiihdyttää vihreää siirtymää. Jos Fortum ei tätä itse ymmärrä, on sen pääomistajan eli Suomen valtion puututtava peliin. Katso paneelin tallenne täällä!
Hiilivapaa Suomi -kampanjan ohjausryhmän jäsen Esko Turunen ja moderaattori Minea Koskinen taustoittivat aluksi, miten merkittävää Fortumin ja sen tytäryhtiö Uniperin Venäjän liiketoiminta on. Viime vuonna peräti viidesosa Fortum-konsernin voitoista käärittiin Venäjältä. Fortum (ilman Uniperia) on sijoittanut Venäjälle viimeisen 15 vuoden aikana yli 5 miljardia euroa. Koko konsernilla on Venäjällä valtavat omistukset, joihin lukeutuu esimerkiksi 12 fossiilivoimalaitosta. Sodan alettua Nordnetin ja OP:n analyytikot ovat kuitenkin laskeneet kyseiset omistukset arvottomiksi.
Lyhyesti: Fortum tekee enemmän bisnestä Venäjällä kuin mikään muu suomalainen yhtiö. Fortumin tekemiset kuuluvat suomalaisille, sillä viime kädessä Suomen valtio on yhtiön enemmistöomistajana niistä vastuussa. Yhtiö on sodasta huolimatta päättänyt jatkaa liiketoimiaan Venäjällä, toisin kuin monet muut yritykset (mukaan lukien tutut fossiilijätit).
Fortum on ajanut itsensä pulaan, mutta tie ulos on selvä
Fortum on Venäjällä pahassa paikassa. Venäjän ympäristöpolitiikan professori ja energiapolitiikan asiantuntija Veli-Pekka Tynkkysen mukaan Fortumin omistukset ovat merkittäviä Venäjän energiantuotannolle ja huoltovarmuudelle. Venäjän uhkaus kansallistaa sieltä lähtevien yhtiöiden omistukset on siis Fortumille todellinen. Omistustensa menettämisen lisäksi yhtiö saattaa pelätä, että sen paikalliset johtohenkilöt joutuvat syytteeseen lähtemisen seurauksena.
Kaikkia yhtiön päätöksiä on arvioitava suhteessa siihen, mitä Venäjä tekee Ukrainassa.
Tynkkynen kuitenkin huomauttaa, että Fortum saattaa pyrkiä esittämään nämä syyt pakottavampina kuin ne todellisuudessa ovatkaan, ja siten piiloutua niiden taakse. Kaikkia yhtiön päätöksiä on arvioitava suhteessa siihen, mitä Venäjä tekee Ukrainassa. Hiilivapaa Suomen asiantuntija Vera Kauppinen kommentoi myös, että Fortumin työntekijöiden mahdolliset ongelmat tulee ottaa huomioon, mutta ne eivät aja yli moraalisen velvollisuuden tukea ukrainalaisia.
Fortum on toistuvasti vedonnut velvollisuuteensa toimittaa energiaa asiakkailleen. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) ei ole vakuuttunut: “Aika iso velvoite on kansainvälisten sopimusten mukaan se, että valtiot eivät hyökkää toisiin valtioihin. Fortumin logiikka on aika huonoa: jos toinen yksipuolisesti rikkoo velvoitteen, onko toisen rooli maata jalkamattona ja mahdollistaa toisen väkivaltainen toiminta?”
Rahoituksen apulaisprofessori ja kestävän rahoituksen asiantuntija Emilia Vähämaa jatkaa Fortumin pitkää ongelmalistaa. Venäjä uhkaa rajoittaa kaasun tuontia Eurooppaan, mikä on suora riski Fortumin kaasulaitoksille ja välitysliiketoiminnalle. Romahtanut rupla vaikeuttaa Fortumin liiketoimia entisestään, eikä yhtiö tällä hetkellä edes pysty kotiuttamaan pääomaa Venäjältä kansainvälisten pakotteiden takia. Yhtiön kurssi on jo notkahtanut, ja Vähämaan mukaan ainakin kansainväliset sijoittajat tulevat kaikkoamaan, jos liiketoiminta Venäjällä jatkuu.
Venäjältä lähteminen on siitä aiheutuvista tappioista ja käytännön haasteista huolimatta välttämätöntä Fortumille, sekä taloudellisista että mainesyistä.
Pietikäinen kertoo, että vaikka Venäjältä tuodusta fossiilienergiasta halutaan EU:ssa eroon, ei yksimielisyyttä tuonnin lopettavista pakotteista ole vielä saavutettu. EU-tason pakotteiden kehityksestä riippumatta Fortumilla on Vähämaan mukaan vain yksi vaihtoehto lähitulevaisuudessa: “Venäjältä lähteminen on siitä aiheutuvista tappioista ja käytännön haasteista huolimatta välttämätöntä Fortumille, sekä taloudellisista että mainesyistä.”
Valtion ja EU:n on otettava energiapolitiikka omiin käsiin
Tynkkynen muistelee, miten Fortum alkoi 15 vuotta sitten voimakkaasti sijoittamaan Venäjälle “eurot silmissä”. Runsaat tuotto-odotukset ja venäläisten houkuttelevat investointiehdot painoivat enemmän kuin riskit, jotka Vähämaan mukaan ovat olleet yhtiön ja sijoittajien tiedossa. Tynkkynen toteaa, ettei taloudellinen laskelmointi kuitenkaan riitä selittämään, miksi edes Ukrainan sodan syttyminen vuonna 2014 ei saanut Fortumia tai muita eurooppalaisia yhtiötä kääntämään kelkkaansa.
Venäjäbisneksen lisääminen oli osa EU:n edistämää myönnytyspolitiikkaa: “Kaupankäynnillä halitaan vastustaja pehmeäksi eli toimijaksi, joka ei lähde väkivallan tielle”, Tynkkynen avaa. Myönnytysajattelu ei saanut vahvaa kilpailijaa EU:n yhteisestä energiapolitiikasta, koska energia-asiat kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan. Olosuhteet ovat olleet otolliset Fortumin ja Nesteen kaltaisten yhtiöiden lobbaukselle.
Venäjän hyökkäyssota on osoittanut, että fossiilikauppa diktaattorien kanssa altistaa Suomen valtion ja Fortumin muut omistajat geopoliittisille riskeille ja taloudelliselle epävarmuudelle. Suomen valtio on myös välillisesti syyllinen omistamansa yhtiön tukemiin konflikteihin sekä ihmisoikeusloukkauksiin.
Tämä pätee muutenkin kuin Venäjän tapauksessa. Räikein esimerkki on Uniperin toiminta Azerbaidžanissa. Uniper ostaa kaasua valtionomisteiselta SOCAR-fossiiliyhtiöltä, joka on tärkein tulonlähde korruptiosta tunnetulle Ilham Aliyevin autoritääriselle hallinnolle. Öljy- ja kaasukaupalla se on rahoittanut myös sotarikoksia Armeniaa vastaan. Kaikesta huolimatta Fortum väittää toimivansa YK:n ihmisoikeusjulistuksen sekä yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden puitteissa.
Omistajaohjauksen tulisi nimensä mukaisesti ohjata Fortum ulos Venäjältä ja irti fossiilitaloudesta.
Vähämaa arvioi, että jos Fortum ei saa itse lähtöä aikaiseksi, tulee Suomen valtio puuttumaan peliin. Kauppinen vaatii, että omistajaohjauksen tulisi nimensä mukaisesti ohjata Fortum ulos Venäjältä ja irti fossiilitaloudesta. Kevään 2020 omistajaohjauksen periaatepäätöksessä muun muassa vaaditaan valtionyhtiöiltä verrokkejaan tiukempia ilmastotoimia, mutta käytännön ohjaamisessa tämä ei ole näkynyt. Kauppinen viittaa Limited Utility-raporttiin, jonka mukaan Fortum löytää vertaisensa Itä-Euroopan pahimmista ilmastokuhnureista.
Kauppinen arvelee, että valtio aristelee ohjaamista esimerkiksi siksi, että valtionyhtiöiden pieleen menneet ohjaamistoimet ovat viime vuosina aiheuttaneet poliittisia skandaaleja. Toisaalta puuttumattomuuden voi nähdä osana pidempikestoista poliittista ja taloudellista linjaa.
Vihreä siirtymä tulee nähdä kiinteästi osana demokratian puolustamista ja autoritarianismin vastustamista.
Myönnytysten aika on nyt ohi ja omistajaohjauksen on korkea aika kantaa vastuunsa. Tynkkynen korostaa, ettei yritysten tule enää antaa määritellä energiaturvallisuuttamme voiton tavoittelun ehdoilla. Energiakysymysten, kauppapolitiikan ja Fortumin tulee olla osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja ilmastopolitiikkaa. Vihreä siirtymä tulee nähdä kiinteästi osana demokratian puolustamista ja autoritarismin vastustamista.
Onko Fortum tehostetun vihreä siirtymän riippakivi?
Valtion tulee välittömästi ohjata Fortum ulos Venäjältä sekä muista väkivaltaisista ja demokratiaa vaarantavista maista. Myös Euroopan pitää nyt pysyä määrätietoisena. Pietikäisen mukaan EU pystyy vuodessa irtautumaan suurimmilta osin (jopa kokonaan, jos poliittista tahtoa riittää) fossiilisten polttoaineiden tuonnista Venäjältä. Välittömästi polttoaineet voidaan korvata muualta ostettavilla fossiilisilla, mutta tämä ei riitä: tulee myös aloittaa massiiviset investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan.
Pietikäisen ja Kauppisen mukaan on tärkeää, että vihreä siirtymä tehdään ilman “välivaiheen” investointeja uuteen fossiilikaasuinfraan. Fortumilla on paljon rahaa kiinni fossiilikaasussa ja se hyötyisi suuresti pitkittyneestä “välivaiheesta”, joten yhtiön toiminnan tarkkailu ja ohjaaminen on tässäkin keskeistä. Uniper pohtiikin paraikaa jo kertaalleen kuopatun nestekaasuterminaaliprojektin elvyttämistä Saksan Wilhelmshavenissa. Vaikka Eurooppa tarvitseekin rutkasti lisää nestekaasua lähivuosina, Kauppisen mielestä terminaali on tarpeeton, sillä Euroopan nykyisestä terminaalikapasiteetista on ollut viime vuonna käytössä vain 40%. Eurooppa voisi pärjätä muutamat vihreän siirtymän vaatimat vuodet nostamalla olemassa olevien terminaalien käyttöastetta.
Fortumin ja muiden valtionyhtiöiden johtoon ja hallituksiin tulisi nimetä henkilöitä, joilla on kokonaisvaltaista osaamista ekologisista kriiseistä.
Pietikäinen peräänkuuluttaa, että Fortumin ja muiden valtionyhtiöiden johtoon ja hallituksiin tulisi nimetä henkilöitä, joilla on kokonaisvaltaista osaamista ekologisista kriiseistä. Lisäksi johtoportaalle tulee asettaa oikeat kannustimet, kuten luonto- ja ilmastotavoitteisiin sidotut tulospalkkiot, jotta vihreä siirtymä vauhdittuisi.
Pidemmällä tähtäimellä vihreää siirtymää pitää vauhdittaa myös Venäjällä. Tynkkysen mielestä fossiilivirrat pitää tyrehdyttää, mutta venäläisten kanssa tulisi käydä kauppaa, joka edistää irtautumista fossiilisista. Venäjältä voitaisiin ostaa esimerkiksi strategisia maametalleja, joita tarvitaan uusiutuvan energiainfrastruktuurin rakentamisessa. ”Kerrotaan Venäjälle, että jos te lopetatte väkivallan, kolonialismin ja imperialismin, meillä on tarjota teille käsi,” Tynkkynen virkkoi.
Vähämaa muistuttaa, ettei edes edistyksellinen kaupankäynti ole mahdollista juuri nyt: “liiketoimintaympäristö Venäjällä on hyvin haastava – – siellä pitäisi tapahtua uudistus poliittisessa ympäristössä ensin, jotta saadaan luotettavia yhteistyökumppaneita.”
Osinkorahat vihreään siirtymään, katse Eurooppaan ja painetta päättäjiin
Panelisteilta kysyttiin lopuksi kiteytystä: mitä valtion ja Fortumin pitäisi tehdä nyt? Vaikka Fortumin maksamat osingot ovat olleet merkittävä lisä valtion budjettiin, Vähämaan mielestä yhtiön tulisi nyt sijoittaa osinkorahat uusiutuviin. “Vastuuttomat yhtiöt tulevat lopulta häviämään,” Vähämaa muistutti. Fortum jätti neuvon noudattamatta vielä tämän vuoden yhtiökokouksessaan.
Kauppinen komppasi, että Fortum on vaarassa pelata itsensä ulos markkinoilta, jos se ei toimi oikein. Vihreä siirtymä on otettava tosissaan ja tehtävä nopeasti, hän painotti. Tynkkynen lisäsi, että siirtymässä Euroopan on tehtävä tiivistä yhteistyötä.
Nyt on pistettävä toimeksi. Kansalaisten luoma poliittinen paine valtiolle ja omistajaohjauksesta vastaavalle hallitukselle on tärkeää.
Pietikäisen mukaan keinoja on riittävästi ja niistä ollaan tietoisia. Nyt on pistettävä toimeksi. Kansalaisten luoma poliittinen paine valtiolle ja omistajaohjauksesta vastaavalle hallitukselle on tärkeää. Pietikäinen myös peräänkuulutti toisiinsa kietoutuvien ongelmien käsittelyä yhdessä ja kriisitietoisuuden laajentamista:
“Miksei kriisitietoisuus [ympäristökatastrofista] ole sama kuin suhteessa sotaan?”
Kirjoittanut: Otto Snellman
Editoinut: Edda Sundström, Vilna Tyystjärvi