Hiilivapaa Suomi kommentoi ympäristöministeriölle julkisten hankintojen ekologiset tavoitteet -hankkeesta.
Ympäristöministeriö valmistelee julkisille hankinnoille kansallisia ekologisia tavoitteita vuoteen 2035. Hankkeessa määritellään tavoitteet vaikuttavuudeltaan merkittävimmille hankintakategorioille hiili-ja luontojalanjäljen vähentämiselle sekä kiertotalouden edistämiselle tiekarttamaisesti.
Ehdotettu tavoite uudis- ja korjausrakentamisen hiilijalanjäljelle on liian vaatimaton, samoin on ehdotettu tavoite infrarakentamisen hiilijalanjäljelle. Myös tavoite kiertotalouden edistämiselle infrahankinnoissa voisi olla kunnianhimoisempi. Lisäksi on tärkeää määritellä vähäpäästöisten materiaalien kriteerit tarkasti, jotta niitä voidaan hyödyntää julkisessa hankinnassa.
Rakentamisen hiilijalanjälkeä koskevat tavoitteet
“Uudisrakentamisen hankinnoille sekä korjausrakentamisen yhteydessä tehtäville hankinnoille ehdotettu hiilijalanjäljen vähentämistavoite on -40% v. 2035 mennessä (vrt. 2019), perustuen HILMA-datasta tehtyyn ENVIMAT-malliin pohjautuvaan kansallisen tason laskentaan.”
Tavoite on mielestämme liian vaatimaton.
Rakennusten hiilijalanjäljen tulisi pudota noin 80 % vuoteen 2035 mennessä. Arvio perustuu IEA:n Net Zero Emissions skenaarioon soveltuvin osin sekä FIGBC:n hiilineutraali rakennettu ympäristö -tavoitteeseen. Rakennusten käytön aikainen energiakulutus aiheuttaa noin 64 % rakennusten hiilijalanjäljestä. Siirtyminen uusiutuvaan energiaan sekä parannukset energiatehokkuudessa laskevat rakennusten energiankulutuksen päästöjä 90-100 % vuoteen 2035 mennessä. Jotta koko rakennussektorin päästöt saadaan nettonollaan (80 % päästövähennykset, 20 % positiivinen ilmastovaikutus[1]) tulisi rakentamisen päästöjen pudota 40–60 % vuoteen 2035 mennessä.
Tiukempaa päästörajaa puoltavat sekä varovaisuusperiaate että julkisessa hankintastrategiassa linjattu edelläkävijyys (lisää alla). Mikäli energiantuotanto vähäpäästöistyy nykyvauhdilla, saavutetaan rakennusten energiankulutuksen päästöissä 90 % päästövähennykset vuoteen 2035 mennessä. Jotta rakennussektori olisi nettopäästöiltään nollassa, tulisi rakentamisen päästöjen pudota 60 % vuoteen 2035 mennessä. Tämän tulisi toimia alarajana kaikille rakentamisen päästövähennyksille. Yllä mainittu 40 % päästövähennys riittää vain, mikäli energiatehokkuudessa ja uusiutuvan energian tuotannossa tehdään merkittäviä harppauksia ennen vuotta 2035.
Kunnianhimoisempi politiikka on myös mahdollista. Tanskassa on suunnitteilla jopa 45–50 % päästövähennystavoite uudisrakennuksille tällä vuosikymmenellä, minkä lisäksi Ruotsissa on arvioitu, että siellä pystyttäisiin välittömästi 50 % päästövähennyksiin uudisrakentamisessa. Jotta suomalainen rakennustuoteteollisuus ei jäisi jälkeen muista Pohjoismaista, tulisi päästövähennystavoitteiden olla vähintään yhtä kunnianhimoisia Suomessa, kuin muissakin Pohjoismaissa.
Agenda 2030 -tavoitteen mukaisesti 12.7. julkisen hankinnan, sekä kansallisen lainsäädännön tulee varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. Ekologisuus on myös yksi Kansallinen Hankinta Suomi -strategian tavoitteista. Näin ollen julkisen hankinnan tulisi näyttää tietä vähäpäästöisten rakennusmateriaalien ja työmaatoimintojen käyttöönotossa. 40 % päästövähennys uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen hankinnoille vuoteen 2035 mennessä ei ohjaa julkista hankintaa olemaan edelläkävijä. Kannatamme vähintään 60 % päästövähennystvaoitetta julkiseen hankintaan.
[1] puurakenteisiin sitoutunut hiili, rakennuskannan tuottama uusiutuva energia, betonin karbonisoituminen, viheralueet
“Infrarakentamisen hankinnoille ehdotettu hiilijalanjäljen vähentämistavoite on -30% v. 2035 mennessä (vrt. 2019), perustuen HILMA-datasta tehtyyn ENVIMAT-malliin pohjautuvaan kansallisen tason laskentaan.”
Tavoite on mielestämme liian vaatimaton.
Rakennusteollisuus RT:n vähähiilisyystiekartan mukaan nykyisellään infrarakentamisen päästöt tulevat tippumaan noin 45 % (vrt. 2021). Innovatiivisia ratkaisuja hyödyntämällä päästäisiin noin 54 % päästövähennyksiin. Jotta päästövähennystavoitteella on ohjausvaikutusta, sen tulisi olla yli 45 %, mielellään vähintään 54 % vuoteen 2035 mennessä.
Julkisella hankinnalla on suuri rooli infrarakentamisen vähäpäästöistämisessä, sillä infrastruktuurirakentaminen on Suomessa lähes täysin julkisrahoitteista. Arvioiden mukaan vuonna 2030 voidaan saavuttaa jopa 80 % päästövähennyksiä joissain infrahankkeissa vähäpäästöisillä rakennusmateriaaleilla, fossiilittomilla työmaatoiminnoilla sekä maa- ja kiviainestarpeiden järkevällä hankinnalla.
Julkisen hankinnan tulisi olla edelläkävijä vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönotossa (kts. edellinen kohta).
Kiertotalouden edistämistä koskeva tavoite
“Kiertotalouden edistämisen tavoite infrarakentamisen hankinnoille vuodelle 2035: primaarimateriaalin maksimiosuus on 90%.”
Tavoite on mielestämme liian vaatimaton.
Kiertotalouden ja resurssitehokkuuden kehittäminen infrarakentamisessa on keskeistä, mikäli Suomi haluaa pienentää materiaalijalanjälkeään, joka on seitsemän kertaa vastuullista tasoa korkeampi. Suomessa 55 % raaka-aineista käytetään rakentamiseen, mistä 60 % kuluu infrarakentamiseen.
Infrarakentamisessa eniten käytetyt materiaalit ovat betoni ja asfaltti. Betonin kierrätysaste on suomessa noin 80 % ja asfaltin lähes 100 %. Uudessa asfaltissa 70–80 % massasta voi olla kierrätysasfalttia. Muut tärkeät rakennusmateriaalit kuten teräs ja maa-aines ovat myös helposti saatavilla kierrätettyinä. Tästä johtuen infrarakentamisessa primaarimateriaalin maksimiosuus voisi olla kunnianhimoisempi, kuin talonrakentamisessa.
Muuta huomioitavaa tavoitteiden toteuttamisen tueksi
Vihreä julkinen hankinta
Teräs, sementti ja betoni aiheuttavat noin 16 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä (18 % CO2 päästöistä). Materiaalien tuotannon dekarbonisaatiota hidastaa vähäinen kysyntä vähäpäästöisille materiaaleille. Julkinen hankinta voi luoda edelläkävijämarkkinat vähäpäästöisille materiaaleille. Etenkin julkisessa rakentamisessa tulisi siirtyä vähäpäästösiin vaihtoehtoihin, sillä teräksestä 50 % ja sementistä lähes 100 % käytetään rakentamiseen.
Vähäpäästöinen tai vihreä hankinta vaatii vähäpäästöisten materiaalien tarkan määrittelyn. Tällä hetkellä markkinoita vähäpäästöisille vaihtoehdoille ei globaalisti ole, sillä markkinat eivät erottele rakennustuotteita päästöjen mukaan. Sitä mitä ei mitata, ei voi säännellä.
Kun vähäpäästöisyys on määritelty selkeästi ja kattavasti, voidaan määritelmät ottaa käyttöön julkisessa hankinnassa osana kilpailutusta. Aluksi vähäpäästöisyyttä voidaan hyödyntää palkitsevana kriteerinä ja myöhemmin vähimmäiskriteerinä. Palkitsemalla vähäpäästöisiä vaihtoehtoja luodaan insentiivit innovatiivisten vähäpäästöisten materiaalien tuotannolle ja vähennetään vihreiden investointien riskiä. Kun markkinoilla on saatavilla vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, tulee saastuttavimmat vaihtoehdot sulkea julkisen hankinnan ulkopuolelle.
Vähäpäästöisten materiaalien määritteleminen
Vähäpäästöisten materiaalien hankinta edellyttää tieteeseen pohjautuvia ja kansainvälisesti hyväksyttyjä vähäpäästöisyyden määritelmiä. Vähäpäästöisen teräksen ja sementin/betonin määritelmiä on lukuisia, mutta niistä keskeisimmät perustuvat IEA:n periaatteisiin. IEA jaottelee materiaalit vähäpäästöisiksi (inkrementaalinen kehitys kohti dekarbonisaatiota) tai lähes päästöttömiksi (yhteensopivat nettonollayhteiskunnan kanssa). IEA:n mukaan lähes päästöttömän materiaalin määritelmän tulisi olla:
- Kunnianhimoinen: Yhteensopiva nettonollatavoitteen kanssa.
- Stabiili: Ajan mittaan pysyvä, jotta markkinoille voidaan lähettää johdonmukainen signaali.
- Teknologianeutraali: Ei sulje pois mitään nettonollatavoitteen kanssa yhteensopivaa teknologiaa.
- Globaalisti yhdenmukainen: Soveltuu riippumatta siitä, missä materiaaleja tuotetaan tai kulutetaan, helpottaen globaalien markkinoiden välistä viestintää.
- Fyysinen: Käytetään teknologioita, jotka mahdollistavat lähes nollapäästöt ilman kompensaatioita tai päästövähennyshyvityksiä.
- Läpinäkyvä: Päästörajat, laskentamenetelmät ja raaka-aineet on esitetty selkeästi.
- Saavutettava: Mahdollisimman yksinkertainen tinkimättä tarkkuudesta.
Vähäpäästöisen materiaalin määritelmän tulisi olla:
- Kunnianhimoinen: sen tulee viestiä selkeästi tavoitetasosta.
- Kiristyä aikataulussa kohti nettonollaa.
- Teknologianeutraali.
- Globaalisti yhdenmukainen: otten kuitenkin huomioon alueelliset lähtökohdat.
- Viestiä selkeästi valvontaketjusta: Prioriteetti tulisi aina antaa fyysisille päästövähennyksille. Jos käytetään vaihtoehtoisia valvontaketjumalleja (esim. päästövähennyshyvitysten aggregaatiota so. massabalansointia[2]), on noudatettava tiukkoja sääntöjä ja käytetyt menetelmät on ilmoitettava selkeästi ja yksiselitteisesti määritelmissä ja sertifioinnissa.
- Läpinäkyvä
- Saavutettava
Lisäksi IEA on määritellyt päästörajat vähäpäästöiselle sekä lähes päästöttömälle teräkselle ja sementille. Lisätietoja löytyy IEA:n raportista vuodelta 2022.
[2] Hiilivapaa Suomi ei kannata massabalansoinnin hyväksymistä vähähiilisyyden määritelmässä.
Vähäpäästöisten materiaalien standardit ja määritelmät
Hyviä esimerkkejä vähäpäästöisen teräksen standardeista, jotka noudattavat IEA:n periaatteita ovat ReponsibleSteelin määritelmä sekä saksalainen vähäpäästöisten terästuotteiden standardi LESS, joka ottaa huomioon teräksen tuotantoketjun päästöjä laajemmin. Global Cement and Concrete Association on laatinut IEA:n menetelmän pohjalta vähäpäästöisen ja lähes päästöttömän sementin ja betonin määritelmät.
Suomessa laadittu Betoniyhdistyksen vähähiilisyysluokitus auttaa betonin vähähiilisyyden arvioinnissa, mutta luokitus on suhteellinen, sillä se määräytyy vallitsevan keskimääräisen betonituotteen päästöjen mukaan. Näin ollen se ei ohjeista, kuinka nopeasti betonituotteiden tulee saavuttaa (netto-)nollapäästöt. Luokitus ei myöskään ole käytössä kansainvälisesti. Vähähiilisyysluokitus on kuitenkin nykyisellään erittäin hyödyllinen työkalu ja sitä tuleekin hyödyntää, kunnes kansainvälinen vähäpäästöisen betonin standardi tulee yleiseen käyttöön.
Kansainvälisten standardien käyttöönotto helpottaa suomalaisen rakennustuoteteollisuuden vientiä sekä yhteistä kansainvälistä tavoitteenasettelua. Suosittelemme hyödyntämään hankinnassa kansainvälisiä standardeja aina kun mahdollista.
YK:n teollisuusjärjestön UNIDON ja puhtaan energian kansainvälisen ministerikokouksen (Clean Energy Ministerial) laatiman vihreän hankinnan sitoumuksen avulla hallitukset voivat sitoutua vähäpäästöisen sementin, teräksen ja betonin hankintaan. Lisätietoja löytyy IDDI:n sivuilta: IDDI GPP Pledge
Standardeja vähäpäästöiselle sementille ja teräkselle löytyy lisäksi raportista:
https://www.globalefficiencyintel.com/what-are-green-cement-and-concrete
https://www.globalefficiencyintel.com/what-is-green-steel
https://www.iea.org/reports/definitions-for-near-zero-and-low-emissions-steel-and-cement-and-underlying-emissions-measurement-methodologies
Lisätietoja:
Valtteri Moilanen
Rakentamisen asiantuntija
0413107301