Ilmastokanavan blogivierailu
Teksti: Sonja Salomäki
Ilmastokanava-hanke yhdistää vuoden 2018 aikana järjestöjä ja taiteilijoita tekemään yhteistyössä aktivismitaidetta erilaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä teemoista. Ilmastokanavan ja Hiilivapaa Suomi -kampanjan välille kehkeytynyt yhteistyö tuntuu perin juurin luontevalta. Hiilivapaan Suomen toiminnan tavoite on keskittynyt ilmastonmuutoksen hillitsemiseen selkeällä ja konkreettisella tavalla, lisäksi se on käyttänyt viestinnässä jo aiemmin taiteellisia tehokeinoja. Todellinen palo ilmastotoimintaan, kuten Hiilivapaa Suomi -kampanjalla on, takaa hyvän lähtokohdan toimivalle ilmastoteokselle.
Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteistyöartistiksi valikoitunut M.A. Numminen on kertonut seuranneensa ilmastoasioita jo vuosikymmeniä. Toiveena on, että Nummisen taiteella voitaisiin saavuttaa katvealueita, joissa ilmastonmuutos ei vielä ole tärkeysjärjestyksessä korkealla. Boykoffin, Goodmanin ja Littlerin tutkimuksen mukaan (2010) median kyllästämässä nykytodellisuudessa kulttuuriteollisuuden näkyvät hahmot onnistuvat vaikuttamaan yleiseen tietoisuuteen ilmastonmuutoksesta (2010); miksi eivät sitten erittäin tunnetut underground-artistit?
Hiilivapaan Suomen ja Ilmastokanavan yhteistyön myötä olen entistä enemmän ärtynyt siitä, etten itse voi vaikuttaa asumiseni lämmöntuotantokeinoihin, joista iso osa hiilijalanjäljestäni muodostuu. Asumismuotoni kautta kuulun haluamattani Helsingin kaukolämpöjärjestelmään, jossa käytetään edelleen fossiilisia polttoaineita. Tiedän myös asuvani energiaa tuhlaavassa 70-luvulla rakennetussa kaupungin vuokratalossa. Kaltaiseni vuokra-asukkaan keinoksi jää vaatia muutoksia kaukolämmön tuottavan Helenin tuotantoon sekä peräänkuuluttaa kaupunkia remontoimaan vuokratalonsa energiatehokkaiksi.
Hiilivapaa Suomi -kampanja painottaa yritysten, kuntien ja valtion roolia ilmastonmuutoksen ratkaisijoina yksityisen ihmisen sijaan. Tällaiselle ajattelulle löytyy myös teoreettista tukea: esimerkiksi kapitalismin ja ympäristön suhteeseen pureutunut maantieteilija Noel Castree on kriittinen yksittäisen ihmisen vaikutusvaltaan ja tuotteistamiseen perustuviin ratkaisuihin. Kulutustottumusten järkeistäminen ilmastoystävällisiksi on toki hieno asia, mutta Castreen mukaan individualismia korostavassa ajassamme yksilön tehoton vastuullistaminen ja syyllistäminen tapahtuu kriittisempien kansalaisuusmuotojen kustannuksella.
Hiilivapaa Suomi -kampanjaan osallistuminen on mainio tapa kanavoida ilmastoahdistusta toimintaan ja löytää itsestään aktiivisempi ja kriittisempi kansalainen.
Toukokuussa vaikuttaminen Helsingin lämmöntuotantotapoihin mahdollistuu myös tulemalla tanssimaan Hiilivapaisiin tansseihin Salmisaareen 25.5. Toiveensa hiilenpolton lopettamisesta Helsingissä voi esittää esittää hytkyen, seisten tai flossaten – tyyli on vapaa!
Hiilivapaat tanssit on kaikille helsinkiläisille ja kenelle hyvänsä ilmastonmuutoksesta huolestuneelle suunnattu tapahtuma, jossa keräännytään yhteen tanssimaan fossiilinen energian ja lämmöntuotanto historiaan!