Fortumin yhtiökokous ei tänäkään vuonna tarjonnut vastausta kansalaisyhteiskuntaa ja ympäristöjärjestöjä huolestuttaviin kysymyksiin. Valtionyhtiö ei kommentoinut tyydyttävästi tytäryhtiö Uniperin uutta hiilivoimalaa, Venäjän päästöjä eikä muita fossiili-investointeja, jotka lukitsevat yhtiöt vielä pitkäksi aikaa saastuttavaan energiantuotantoon.
Valtionyhtiö Fortum järjesti yhtiökokouksensa 23. huhtikuuta poikkeusjärjestelyin. Yhtiökokouksen tarkoitus on mahdollistaa osakkeenomistajien ja yhtiön johdon välinen keskustelu, mutta etäkokouksen toteutustavan vuoksi osakkeenomistajat eivät tänä vuonna saaneet ääntään kuuluville riittävällä tavalla.
Keskustelua olisi kaivattu, sillä Fortum saattoi hiljattain päätökseen lisäostonsa saksalaisesta Uniperista, josta tuli kaupan seurauksena Fortumin tytäryhtiö. Myös WWF Suomen yhtiökokoukseen tuoma aloite 1,5 asteen tavoitteen kirjaamisesta yhtiöjärjestykseen olisi vaatinut kunnollisen käsittelyn.
Yhtiökokous hylkäsi WWF:n aloitteen Fortumin suosituksen mukaisesti
Yhtiökokouksessa käsiteltiin WWF:n aloite, jossa vaadittiin 1,5 asteen tavoitteen kirjaamista Fortumin yhtiöjärjestykseen. Aloitteen hyväksymisen myötä Fortumin hallituksen olisi pitänyt arvioida yhtiön liiketoiminnan ilmastoriskit ja laatia suunnitelma, miten toiminta sopeutetaan 1,5 asteen tavoitteeseen. Se olisi edellyttänyt esimerkiksi hiilivoiman alasajoa vuoteen 2030 mennessä.
Fortumin hallitus vastusti 1,5 asteen tavoitteen lisäämistä yhtiöjärjestykseen, sillä se olisi edellyttänyt Fortumia toteuttamaan myös vaikeampia päästövähennyksiä maakaasun ja Venäjän toimintojen suhteen. Fortumin osakkeenomistajat olisivat voineet tästä huolimatta tukea aloitetta, joka olisi vaatinut ⅔ äänistä mennäkseen läpi. Ennen yhtiökokousta oli kuitenkin tiedossa, ettei aloite mene läpi: Fortumin suurin omistaja, Suomen valtio, vastusti aloitetta heikoin perustein.
Äänestyksessä aloitetta kannatti 46 miljoonaa osaketta eli 8,05 %.1 Luku osoittaa, että merkittävä osa sijoittajista haluaa toimia ilmaston näkökulmasta vastuullisesti. Samalla olemme pettyneitä siihen, että monet vastuullisina profiloituvat institutionaaliset sijoittajat eivät tukeneet aloitetta.
Tämä oli Suomessa ensimmäinen kerta, kun yhtiökokousaloitetta käytettiin ilmastotavoitteiden edistämiseen. Vaikka aloite hylättiin, se herätti keskustelua ja pakotti Fortumin selittämään, miksi se ei kannata tieteeseen perustuvia tavoitteita. Lisäksi perustelut aloitetta vastaan osoittivat, että osakeyhtiölakia on päivitettävä. Yhtiön pitää pystyä kirjaamaan vastuullisuustavoitteita yhtiöjärjestykseensä ilman, että herää väitteitä yleishyödyllisyydestä.
Fortum piiloutuu päästökaupan taakse
Yhtiökokoukseen sisältyi toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin katsaus, jossa hän puolusti Fortumin ilmastotoimia. Lundmarkin pääviesti oli, että hiilen alasajo tulee toteuttaa EU:n päästökaupan päästöoikeuksia vähentämällä, ei yksittäisiä laitoksia sulkemalla. Katsauksessaan Lundmark totesi näin:
”Hyvin tärkeää on ymmärtää, että ilmaston kannalta ei ole merkitystä, kuka päästöoikeudet eli hiilibudjetin käyttää. Sen takia yksittäiset voimalaitokset, yhtiöt tai maat ei vaikuta päästöihin, koska hiilibudjetti ei muutu.”
Fortum vaatii tiukennuksia päästökauppaan ja sen laajentamista uusille sektoreille sekä kertoo tekevänsä vaikuttamistyötä asian edistämiseksi. Myös ympäristöjärjestöjen Euroopan toimistot tekevät koko ajan hartiavoimin töitä päästökaupan ja EU-tason ilmastopolitiikan kiristämiseksi. Tästä asiasta olemme siis yhtä mieltä.
Valitettavasti EU:n päästökauppa yksin ei riitä ohjaamaan siirtymää kohti täysin uusiutuvilla toimivaa energiajärjestelmää. Tarvitaan sekä kiristyksiä päästökauppaan että kansallisia päätöksiä hiilivoimasta luopumiseksi. Carbon Market Watch -järjestön selvityksen mukaan hiilen nopea alasajo vuoteen 2030 mennessä edellyttää päästökaupan markkinavakausvarannon vahvistamista, hiilivoiman alasajosta syntyvien päästöoikeuksien poistamista markkinoilta sekä täydentävää sääntelyä eli kansallisia lakeja hiilen energiakäytöstä luopumiseksi 2030 mennessä.
On harhaanjohtavaa väittää, ettei yksittäisten voimaloiden sulkemisella ole väliä.
Hiilivoimaloiden alasajo on tärkeä osa siirtymää. On harhaanjohtavaa väittää, ettei yksittäisten voimaloiden sulkemisella ole väliä. Olemme vastanneet Fortumin argumentteihin päästökaupasta blogissamme, jossa 13 vuotta sähköyhtiö E.ON:lla työskennellyt energiamarkkina-analyytikko Dave Jones tuo esiin, että päästökauppaan tehdyt korjaukset vähentävät huomattavasti niin sanottua vesisänkyilmiötä eli päästöjen siirtymistä paikasta toiseen.
Suurin vaikutus päästökauppaan on Saksan hiilen alasajolla. Saksa aikoo mitätöidä tästä vapautuvat päästöoikeudet. Fortum liioittelee väittäessään, ettei markkinavakausvaranto vaikuta vesisänkyilmiöön lähes ollenkaan. Vaikka markkinavakausvaranto2 ei pysty täysin poistamaan kaikkea päästöoikeuksien ylitarjontaa, se poistaa joka tapauksessa päästömarkkinoilta suuret määrät ylimääräisiä päästöoikeuksia, jotka mitätöidään muutaman vuoden kuluttua.3
On myös hyvin todennäköistä, että markkinavakausvarantoa ja päästökauppaa kiristetään lähivuosina. Lisäksi hiilen alasajo kasvattaa markkinavakausvarannosta pysyvästi mitätöityjen päästöoikeuksien määrää, vaikkei markkinavakausvaranto pystyisikään poistamaan kaikkia ylimääräisiä päästöoikeuksia markkinoilta.
On virheellistä väittää, että päästöjen vähentäminen yhtäällä johtaa automaattisesti niiden lisääntymiseen toisaalla, koska joku muu ostaa vapautuneet päästöoikeudet EU:n päästökaupasta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että päästökaupan piirissä olevat päästöt vähentyivät 26,4 % vuosina 2005–2017, vaikka päästökaupassa on ollut merkittävää päästöoikeuksien ylitarjontaa vuodesta 2009 lähtien.
Päästökaupan tiukentamiseen nojaava strategia ei ole riittävä hiilen nopean alasajon varmistamiseksi. Lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös ilmastotieteen mukaiset sulkemisaikataulut hiilivoimaloille ja myöhemmin myös kaasuvoimaloille. Fortum pystyy vaikuttamaan suoraan ainoastaan päätöksiin, jotka koskevat sen omia ja Uniperin laitoksia. Tämän tulee näkyä yhtiöiden tulevassa yhteisessä strategiassa, jossa on luotava aikataulutettu suunnitelma kaikkien hiilivoimaloiden sulkemiseksi 2030 mennessä sen sijaan, että vastuuta siirretään EU-tasolle.
Päästökauppa ei ole kaiken korjaava ratkaisu myöskään siksi, että merkittävä osa Fortumin ja Uniperin päästöistä syntyy päästökaupan ulkopuolella. Suurin osa Fortumin ja Uniperin suorista päästöistä syntyy Venäjällä, joka ei kuulu EU:n päästökauppaan. Päästökauppaan takertumisen sijaan Fortumin tulisi jatkossa keskittyä päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämiseen Venäjällä.
Fortum silottelee julkisuuskuvaansa
Katsauksessaan Lundmark painotti Fortumin työtä hiilestä luopumiseksi: Espoossa luovutaan hiilestä kaukolämmössä 2025 ja Tukholmassa tänä vuonna, Naantalin kivihiilikäyttöinen yksikkö suljetaan 2020 ja Inkoon hiilivoimala on lähes purettu.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että Naantalin uudessa monipolttoaineyksikössä poltetaan edelleen hiiltä (toinen pääpolttoaine puupohjainen biopolttoaine) ja hiiltäkin sastuttavampaa turvetta. On myös kyseenalaista juhlia käyttöikänsä päässä olevan, 70-luvulla rakennetun, Inkoon hiilivoimalan purkua ilmastotekona.
Yhtiökokouksessa Fortum silotteli julkisuuskuvaansa korostamalla Euroopan sähköntuotannon pieniä päästöjä. Suurin osa yhtiön päästöistä syntyy Euroopan ulkopuolella ja lämmöntuotannossa. Fortumin lämmöntuotannosta vain 10 % perustuu uusiutuviin ja 85 % suorista päästöistä (Scope 1) syntyy Venäjällä. Yhteensä Fortumin päästöt vuonna 2019 olivat 25,2 Mt CO2e (Scope 1–3).
Ei siis riitä, että Fortum keskittyy päästöjen vähentämiseen vain Euroopan sähköntuotannossa. Yhtiön on kohdistettava katseensa myös vaikeisiin kysymyksiin, kuten tytäryhtiö Uniperin fossiili-investointeihin ja Venäjällä syntyviin päästöihin.
Fortumin ja Uniperin strategia saatava 1,5 asteen polulle
Lundmark totesi yhtiökokouksessa Uniperin uuden strategian olevan hyvä alku yhteiselle strategiatyölle. Rivien välistä oli kuitenkin luettavissa, ettei Uniperin visiota pidetä Fortumissa riittävänä.
Uniperin tavoitteet ovat todellakin rittämättömiä. Vaikka tytäryhtiön hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 kuulostaa hyvältä, tosiasiassa se kattaa vain 47 % Uniperin energiantuotannon suorista päästöistä eikä lainkaan epäsuoria päästöjä, jotka syntyvät esimerkiksi energian ja polttoaineiden trading-toiminnasta.4
Lisäksi Uniper aikoo saavuttaa tavoitteen kyseenalaisin keinoin: myymällä laitoksia eteenpäin, siirtymällä hiilestä kaasuun, kompensoimalla päästöjä sekä hiilen talteenotolla ja varastoinnilla (CCS). Todellinen suunnanmuutos jää puuttumaan, sillä hiilen alasajo ei tapahdu kansallisten päätösten asettamia aikatauluja nopeammin, uusia fossiilihankkeita ei olla pysäyttämässä eikä Euroopan energiantuotannon ulkopuolisiin päästöihin aiota puuttua kunnolla.
Venäjällä tapahtuvan toiminnan huomioiminen tavoitteissa on merkittävää, koska Fortum puhuu yleensä vain Euroopassa tehtävistä päästövähennyksistä.
Fortum on luvannut yhtiöille vuoden loppuun mennessä yhteisen strategian, johon sisällytetään tavoitteet sekä Euroopassa että Venäjällä. Venäjällä tapahtuvan toiminnan huomioiminen tavoitteissa on merkittävää, koska Fortum puhuu yleensä vain Euroopassa tehtävistä päästövähennyksistä. Lundmark totesi yhtiökokouksessa, että Fortumin ja Uniperin täytyy saavuttaa hiilineutraalius paljon aikaisemmin kuin EU, joka tähtää hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.
Yhteisen strategian tulee sopeuttaa yhtiöiden liiketoiminta 1,5 asteen tavoitteeseen. Vähempi on vastuunpakoilua. Tämä tarkoittaa, että hiilivoimasta on luovuttava 2030 mennessä hallitusti ja työntekijöiden oikeudet huomioon ottaen ja että fossiilisiin projekteihin, kuten LNG-terminaaleihin, investoiminen on lopetettava.
Painetta Fortumille valtiolta ja sijoittajilta
Jatkossa valtion omistajaohjauksella sekä institutionaalisilla sijoittajilla, kuten VER:llä, Varmalla, Ilmarisella ja Elolla on entistä suurempi vastuu huolehtia siitä, että Fortum siirtyy 1,5 asteen polulle.
Vastuullisesta omistajaohjauksesta on näkynyt lupaavia merkkejä. Hallitus hyväksyi hiljattain omistajapoliittisen periaatepäätöksen, jonka mukaan valtionyhtiöiden on huomioitava Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen on kutsunut omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen ilmastopoliittiseen ministeriryhmään keskustelemaan periaatepäätöksen toimeenpanosta. Mikkonen linjasi myös Twitterissä, ettei uusien hiilivoimaloiden avaaminen ole järkevää, ja kannusti Fortumia etsimään ratkaisua tilanteeseen.
Lisäksi merkittävät eurooppalaiset varainhoitajat esittivät ennen yhtiökokousta huolensa Fortumin johdolle osoitetussa kirjeessä. Myös kotimaiset sijoittajat ovat lähettäneet viestejä Fortumin suuntaan, vaikka suomalaisilla finanssi-instituutioilla ei ole ollut tapana harjoittaa julkista vaikuttamista yhtiöiden suuntaan.
Varma teki 2019 uudet ilmastolinjaukset, joiden tavoitteena on sijoitussalkun hiilineutraalius 2035 ja hiilivoiman alasajo 2030 mennessä. Varma ei myöskään hyväksy hiilivoimaloiden myyntiä, sillä se ei tuo todellisia päästövähennyksiä. Varma aikoo divestoida eli vetää sijoituksensa pois 2025 mennessä kaikista hiiliyhtiöistä, jotka eivät ole sitoutuneet 2030 aikatauluun. Tämä on suora viesti Fortumille, ainoalle hiiliyhtiölle Varman salkussa. Veritas luopui Fortum-omistuksistaan jo lokakuussa 2018 ja Keva joulukuussa 2019.
Ymmärrämme, että 1,5 asteen tavoitteen saavuttaminen on haastavaa, mutta Fortumin on tehtävä kaikkensa sen toteutumiseksi. Fortum on panostanut merkittävästi uusiutuvaan energiaan, ja nyt on aika varmistaa hiilen alasajo sekä Euroopassa että Venäjällä vuoteen 2030 mennessä.
1 Varmistettu luku selviää, kun Fortum julkaisee yhtiökokouksen pöytäkirjan 7.5.2020.
2 Päästökaupan mekanismi, joka vähentää päästöoikeuksien ylitarjontaa varastoimalla niitä ja tarvittaessa poistamalla kokonaan.
3 ICIS ja Wegener Centre arvioivat, että 2,2–2,4 miljardia päästöoikeutta mitätöidään vuonna 2023. Vuoden 2020 päästökatto on noin 1,7 miljardia päästöyksikköä, joten MSR-mekanismi pienentää huomattavasti vesisänkyefektiä.
4 Toiminnan suorat päästöt (scope 1) käsittävät yhtiön itse tuottaman energian päästöt. Epäsuorat päästöt sisältävät yhtiön hankkiman energian (scope 2) ja joukon muita päästölähteitä, kuten tuotteisiin, ulkoistukseen ja kuljetukseen liittyviä päästöjä (scope 3). Trading-liiketoiminnassa ostetaan ja myydään eteenpäin esimerkiksi kaasua.