Suomessa institutionaalisilla sijoittajilla on kohtuullisen hyvä maine ja monet suursijoittajat ovat pärjänneet esimerkiksi ilmastoriskien hallintaa vertailevissa Asset Owner Disclosure Projectin (AODP) listauksissa hyvin. Mutta miten on hiilipolitiikan laita? Kohtaavatko Suomen suurimpien eläkevakuutusyhtiöiden ja pankkien politiikat Europe Beyond Coal -suositusten tason? Suuntaa antavana asteikkona on käytetty Hiilivapaa Suomen eduskuntavaalikampanjasta tuttua kiltteysmittaria ja yritykset ovat valikoituneet merkittävyyden mukaan. Arvio ei kata koko markkinaa.
Yksikään sijoittaja ei ansainnut korkeinta mahdollista Ilmastosankari-arviota. Arvio perustuu salkun avoimesti raportoituun yrityskatalogiin ja hiilipolitiikan kattavuuteen. Sijoitusta on laskettu, mikäli toiminnassa on huomattavia rikkomuksia tai viherpesua. Luettelemme sijoittajat huonoimmasta parhaimpaan.
Sampo-konserni / Ilmastonihkeilijä
Sampo-konserniin kuuluvat useat finanssialan toimijat. Sampo on siis emoyhtiö, joka hallinnoi tytäryhtiöitään: Suomessa ennen kaikkea If-vakuutusyhtiötä ja Mandatum Lifea.
Sampon ensimmäinen vastuullisuusraportti julkaistiin vasta vuonna 2018, eikä siitä löydy varsinaista hiilipolitiikkaa, ainoastaan informaatiota hiilijalanjäljestä ja mahdollisista metodeista, joilla hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa. Sampo on saanut AODP:n listauksissa jo vuosia suomalaisista toimijoista huonoimman tuloksen.
If-vakuutusyhtiöllä ei ole lainkaan hiilipolitiikkaa: vuoden 2018 vastuullisuusraportti käsittelee lähinnä hiilijalanjälkeä.
Mandatum Lifella on selkeät poissulkukriteerit hiilelle suorissa osake- ja korkosijoituksissa: suora liiketoiminta sisältää 0% (kivihiiltä louhivat yhtiöt ja yhtiöt, joiden pääasiallinen toiminta on kivihiilen louhinnan alihankinta tai hiilipohjaisen energian tuotanto tai jakelu, suljetaan pois) ja epäsuora liiketoiminta 50%. Jälkimmäinen viittaa siis mitä ilmeisimmin arvoketjuun, mikä on varsin edistyksellinen ja kansainvälisestikin vähän nähty kriteeri.
Mandatum Life mainitsee myös aktiivisen omistajuuden. Muiden sijoittajien tapaan tätä vaikuttamisen kanavaa ei ole juuri avattu vastuullisuusraportissa. Mandatumilla on onneksi seuraava kirjaus: “Yhtiön ollessa haluton panostamaan vastuullisuuteen liiketoiminnassaan voidaan sijoituksesta luopua.” Ilman uskottavaa divestoinnin uhkaa putoaa myös yritysvaikuttamiselta pohja. Mandatum Life siis pärjää konsernin sisällä kaikista ilmastokilteimmin.
Sampo-konsernilla on vielä kirittävää muiden kotimaisten toimijoiden tasolle pääsemiseksi. Suosittelemme kaikille konserniin kuuluville yrityksille EBC:n kivihiilipolitiikan käyttöönottamista välittömästi. Emoyhtiön asemassa Sampon tulisi vaatia tätä tytäryhtiöiltään.
Sampo-konsernilla on vielä kirittävää muiden kotimaisten toimijoiden tasolle pääsemiseksi. Suosittelemme kaikille konserniin kuuluville yrityksille EBC:n kivihiilipolitiikan käyttöönottamista välittömästi.
Keva: ilmastotorkku
Suomen suurimmalta eläkelaitokselta Kevalta puuttuu edelleen kattava kivihiilipolitiikka. Sen sijaan yhtiö puhuu enimmäkseen yleisesti ESG:sta eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden huomioimisesta sijoituksissa. ESG ei automaattisesti johda kivihiilen alasajoon, ja Keva on julkaissut vastuullisuusraportin vain kahdesti, mikä on hyvin vähän kaupallisiin eläkevakuutusyhtiöihin verrattuna. Keva on sitoutunut “riskin pienentämiseen vuoden 2018 alun tasosta vuoteen 2022”. Tämä ei ole sama asia kuin kivihiilipolitiikka ja kaipaisi huomattavasti parempaa yksityiskohtaisuuden tasoa.
Kevan salkkua on riuhdottu julkisuudessa ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Tuolloin Euroopan vihreät julkaisivat raportin The Price of Doing too Little too Late, jossa Keva nostettiin erikseen hiiliriskialttiiksi yhtiöksi (tallenne löytyy edelleen täältä – mukaan lukien Kevan edustajan esiintyminen paneelissa). Puoli vuosikymmentä on kulunut ja tästä huolimatta Keva on ottanut vasta vaatimattomia askelia.
Lisäksi Keva on pärjännyt AODP:n listauksissa keskimäärin varsin heikosti.
Keva ei näytä harjoittavan aktiivista omistajuutta muussa muodossa kuin erilaisten verkostojen, kuten IIGCC:n ja CA100+:n jäsenyyksinä. Aktiivisen omistajuuden saralla Kevan sivuilla julkaistussa blogissa todetaan seuraavaa:
“Keva ei pääsääntöisesti halua sulkea sijoituksistaan pois toimialoja tai yhtiöitä, vaan kannustaa yhtiöitä muutokseen. Kevalla on myös kärsivällisyyttä odottaa muutosprosessien tuloksia.”
Missä on talon sisältä lähtöisin oleva vaikuttamistyö kuvailtuna ja näyttö vaikuttavuudesta? Löytyykö Kevalta sisäiset prosessit, jotta erityistarkkailussa olevat yhtiöt todella tuntevat painetta? Onko tämä työ julkista? Mikäli tällaiset löytyvät, niin valitettavasti Kevan avoin tunnustus kärsivällisyydestä tarkoittaa sitä, että Kevan pitkää pinnaa voidaan hyväksikäyttää pitkään. Ilman oikeaa divestoinnin uhkaa on vaikea olla uskottava vahtikoira.
Kevan avoin tunnustus kärsivällisyydestä tarkoittaa sitä, että Kevan pitkää pinnaa voidaan hyväksikäyttää pitkään. Ilman oikeaa divestoinnin uhkaa on vaikea olla uskottava vahtikoira.
Hiiltä Kevan salkku sisältää ainakin Glencoren, Rio Tinton (vaikka iso osa hiilestä myytiin vuonna 2018), BHP Groupin, Enelin ja Fortumin sijoitusten kautta. Kaikkea ei avoimesta tilinpäätöksestä kuitenkaan näe, sillä iso osa Kevan sijoitusomaisuudesta on ulkoisten omaisuudenhoitajien hoidossa. Tässä Kevalla on petrattavaa, jotta sijoitusten hiili-intensiteettiä voidaan tarkastella kokonaisuutena.
Elo / Ilmastokompastelija
Elolla on tuore vastuullisen sijoittamisen politiikka, joka sisältää hiilen poissulkemiseksi raja-arvon, joka on toistaiseksi suomalaisten eläkelaitosten keskuudessa tiukin. Elo ei investoi yhtiöihin, joiden liikevaihdosta yli 25 % liittyy kivihiilen tuotantoon tai käyttöön energiantuotannossa ilman selkeää strategiaa kivihiilen käytön vähentämiseksi. Politiikka koskee kuitenkin vai suoria sijoituksia eli jättää ulkopuolelle esimerkiksi laina- ja osakerahastot. AODP:n listauksissa Elo on pärjännyt hyvin.
Elolla on omistuksia BHP Group PLC:ssa, Glencoressa, Rio Tintossa, Enelissa, Endesassa ja Fortumissa. Toisin sanoen salkussa on edelleen runsaasti saastuttavaa toimintaa, eikä suurimmalla osalla luetelluista yrityksistä ole tarjota uskottavaa suunnitelmaa hiilestä irtaantumiseen ilmastotieteen kannalta tarpeeksi nopeassa aikataulussa.
Toisin sanoen salkussa on edelleen runsaasti saastuttavaa toimintaa, eikä suurimmalla osalla luetelluista yrityksistä ole tarjota uskottavaa suunnitelmaa hiilestä irtaantumiseen ilmastotieteen kannalta tarpeeksi nopeassa aikataulussa.
Elon ilmastostrategiassa on mainintoja aktiivisesta omistajaohjauksesta ja siitä, että “vuoteen 2025 mennessä suorista osake- ja yrityslainojen sijoituskohteistamme yli puolella olisi mitattavissa oleva positiivinen vaikutus ympäristöön tai yhteiskuntaan.” Elo on myös ottanut kantaa, että hiili tulisi ajaa alas Euroopassa vuoteen 2030 mennessä – mutta kannanotto ei ole linjassa talon sisäisen toiminnan kanssa.
Elo painottaa ennen kaikkea positiivisia mahdollisuuksia, mutta se ei itsessään liity hiilen alasajoon. Nämä kaksi tavoitetta, vihreiden investointien lisääminen ja saastuttavien vähentäminen, eivät ole samoja prosesseja. Sijoittaminen samaan aikaan kivihiilikaivos- ja energiantuotantoon sekä tuulivoimaan (kuten salkusta löytyvään Vestakseen) on mahdollista, eikä jälkimmäinen ratkaise ensimmäistä.
Elolla on siis vielä petrattavaa politiikassaan.
Ilmarinen / Ilmastotsemppari
Ilmarinen oli yksi ensimmäisistä suomalaisista institutionaalisista sijoittajista, jotka panostivat omasta vastuullisuudestaan viestimiseen. Ilmarisen sijoitus AODP:n tutkimuksessa vuonna 2018 oli 9. koko maailmassa, mikä on suorituksena hyvä.
Myös Ilmarisen kivihiilipolitiikka sisältää 30 prosentin raja-arvon sekä liikevaihdossa että energiantuotannossa.
Tarkastellessa Ilmarisen suoria osakesijoituksia nousee kuitenkin pinnalle lista tunnettuja kivihiiliyhtiöitä: Endesa, Enel, Rio Tinto, Glencore ja Euroopassa eniten rusko- ja kivihiiltä polttava energiantuottaja RWE. Jälkimmäisen kohdalla soivat hälytyskellot: RWE:n tuotannon hiili-intensiivisyys on saksalaisen kansalaisjärjestö Urgewaldin mukaan 54% ja osuus liikevaihdostakin yli 30%. RWE on herättänyt avointa paheksuntaa kansainvälisesti historiallisen Hambach-metsän raivaamisesta, saksalaisten kylien tuhoamisesta kivihiilikaivosten tieltä ja ilmastoaktivistien haastamisesta oikeuteen naurettavilla kanteilla (esimerkiksi vaatimus maksaa 50 000 euroa yhdestä Twitter-päivityksestä). On räikeää oman politiikan rikkomista, että RWE löytyy edelleen Ilmarisen sijoituskohteiden joukosta.
Ilmarinen on sittemmin ilmoittanut luopuneensa RWE-omistuksestaan ja tunnustaa investoinnin tapahtuneen talon sisäisen virheen vuoksi.
Ilmarinen on sittemmin ilmoittanut luopuneensa RWE-omistuksestaan ja tunnustaa investoinnin tapahtuneen talon sisäisen virheen vuoksi.
Mikäli myös Glencore – yritys on tunnettu estottomasta kivihiilen puolustamisesta ja härskistä lobbaamisesta – haluttaisiin sulkea pois, niin Ilmarisen kivihiilipolitiikkaan tulisi lisätä yläraja kivihiilen absoluuttiselle määrälle.
Vaikka Ilmarisen politiikassa on esimerkillisiä kirjauksia aktiivisesta omistajaohjauksesta ja siitä, kuinka vastuuttomista yhtiöistä irtaudutaan, ei Ilmarinen ole nimennyt seurattavia hiiliyhtiöitä julkisuudessa tai tehnyt minkäänlaisia kannanottoja niiden suhteen.
Sekä Ilmarinen että Varma olivat osa Fortumin 2019 yhtiökokouksen nimitystoimikuntaa. Fortumin hallitukseen valittiinkin Varman ja Ilmarisen myötävaikutuksella uutena jäsenenä paljon paheksuntaa Saksassa herättänyt Philipp Rösler. Hänet tunnetaan esimerkiksi Saksan energiakäänteen eli Energiewenden jarruna. Kumpikin eläkevakuutusyhtiö epäonnistui aktiivisen omistajan roolissaan.
*Analyysia on muokattu 14.8. Ilmarisen selvennettyä politiikkaansa. Sijoitus on siksi nostettu Ilmastokompastelijasta Ilmastotsemppariksi.
Valtion eläkerahasto (VER) / Ilmastotsemppari
Valtion eläkerahastolla ei ole lainkaan hiilipolitiikkaa, vaan Vastuullisen sijoittamisen periaatteet -linjaukset käsittelevät vain osin hiilijalanjälkeä. On tosin huomioitava, että VER:n salkussa ei ole osakepuolella lainkaan kivihiilikaivostoimintaa. Fortum löytyy luontaisesti VER:n salkusta, mutta mikäli kivihiileen sijoitetaan tämän lisäksi, niin se tapahtuu pääasiallisesti rahastojen kautta. VER:in tulisi siis olla tarkkana valitessaan rahastomanagereitaan ja olla avoin kriteereistä, joiden perusteella valinta tehdään.
Varma / Ilmastoviisas
Varma on pärjännyt suomalaisista eläkevakuutusyhtiöistä keskimäärin parhaiten kansainvälisissä mittauksissa: AODP:n mukaan Varma on maailman 5. paras eläkesijoittaja. Sillä ei myöskään ole osakkeita kiinni kivihiilikaivostoiminnassa, eikä lukuisissa yrityksissä, joiden liiketoiminta perustuu kivihiileen energiantuotannossa. Varman salkku löytyy täältä.
Varman nykyinen kivihiilipolitiikka vaatii kuitenkin huomattavaa terävöittämistä, mitä tulee rahastoihin ja mahdollisesti lainoihin (niitä ei ole julkisesti saatavilla) – sekä Fortumin omistusosuuteen. 30 prosentin raja-arvon lisäksi tarvittaisiin vielä tuotantoon (ei siis vain liikevaihtoon) perustuva raja-arvo ja ajan myötä tiukentuva politiikka, jotta hiilestä päästäisiin Euroopassa eroon 2030 mennessä. Tämän lisäksi seurannan kohteena olevat yritykset tulisi ilman muuta nimetä ja kertoa julkisesti, miten kauan ollaan valmiita odottamaan parannusta.
Varman nykyinen kivihiilipolitiikka vaatii kuitenkin huomattavaa terävöittämistä, mitä tulee rahastoihin ja mahdollisesti lainoihin (niitä ei ole julkisesti saatavilla) – sekä Fortumin omistusosuuteen.
Tunnetuista kivihiiliyhtiöistä Varman salkussa on Fortum. Mikäli sijoituksia on lisää, niin ne ovat muiden sijoitusmuotojen, kuten lainojen ja rahastojen joukossa.