Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Espoon strategian maanantaina 11.9. Siinä asetettu tavoite kaupungin hiilineutraaliudesta vuonna 2030 on hyvä ja antaa oivan pohjan kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. On hienoa, että Espoon aikaisempi tavoitevuosi 2050 saatiin päivitettyä lähemmäksi ilmastotieteen vaatimia toimia.
Strategian puutteeksi voi puolestaan laskea sen, että siinä ei sanota mitään konkreettista kaukolämmöntuotannosta, vaikka se on selvästi Espoon suurin kasvihuonepäästöjen lähde. On tärkeää, että lämmön tuotantoon ja kulutukseen liittyvät kysymykset saavat asianmukaisen painoarvon sekä hyötytavoitteissa että kaikissa myöhemmissä ilmastopolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa. Lisäksi strategia olisi kunnianhimoisempi, jos siinä olisi päätetty neuvotella Fortumin kanssa aikaisempi tavoitevuosi kivihiilestä luopumiselle. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa. Tähän verrattuna nyt sovittu tavoitevuosi 2030 tuntuu aivan liian myöhäiseltä.
Fortum esitti keväällä omat skenaarionsa Suomenojan hiilivoimalan korvaamiseksi. Ongelmallista todennäköisimmässä skenaariossa on, että se sisältää suuren osuuden biomassaa. Bioenergian käyttöä ei voi pitää CO2-neutraalina, ja viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat esittäneet painavia ja huolestuneita puheenvuoroja bioenergian kielteisistä ilmasto- ja luontovaikutuksista. Tämän vuoksi kivihiiltä tulee korvata ensijaisesti muulla kuin bioenergialla, ja Espoon kaupungin on etsittävä ratkaisuja aktiivisesti yhdessä Fortumin kanssa.
Energiatehokkuudesta Espoon kaukolämpöjärjestelmän kulmakivi
Espoon kaupunki pystyy edistämään kaukolämpöjärjestelmän muutosta ennen kaikkea energiatehokkuutta lisäämällä. Energiatehokkuus on yksi uusiutuvaan energiaan perustuvien kaukolämpöjärjestelmien tärkeimmistä kulmakivistä. Sen parantamisella voidaan vähentää huomattavasti lämmön kokonaiskulutusta ja sitä myöten tuotantokapasiteetin tarvetta. Siksi on hyvä, että energiatehokkuus mainitaan jo strategiassa.
Energiatehokkuuden parantaminen tulisi sisällyttää myös strategiaa konkretisoiviin hyötytavoitteisiin. Esimerkiksi Helsingin osalta lämmönsäästöpotentiaalin on arvioitu olevan noin 1500 GWh eli reilu viidennes verrattuna nykyiseen vuosittaiseen lämmöntarpeeseen (~ 7 100 GWh). Espoossa rakennuskanta on samantyyppinen 1950-1970-luvuilla rakennettuine lähiöineen, ja säästöpotentiaali lienee samaa luokkaa. Kaupungissa tulisikin laatia oma energiatehokkuuspotentiaaliselvitys, jossa otettaisiin huomioon myös ilmaston lämpenemisen vaikutus lämmön kulutukseen sekä rakennuskannan kasvu. Jotta kaupungin lämmönsäästöpotentiaalin on mahdollista toteutua, on lähiöiden energiakorjaaminen välttämätöntä. Kaupungin tuleekin sekä toteuttaa täysimittainen energiatehokkuusremontti omassa rakennuskannassaan että lisäksi tunnistaa roolinsa energiatehokkuuden edistäjänä myös muun rakennuskannan osalta, sillä muiden omistamat rakennukset muodostavat suurimman osan Espoon koko rakennuskannasta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin PEK-raportissa, Sitran Energiaälykäs pääkaupunkiseutu -raportissa ja WWF:n Helsingin energiapäätös -julkaisussa on korostettu kaupunkien toimenpiteitä tässä haasteessa:
- Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
- Kaupungin on otettava rooli alueellisten hankkeiden koordinoijana.
- Kaupungin on perustettava rahasto energiatehokkuustoimien toteuttamiseen.
Uusiutuvan energian suunnitelmat päivitettävä
Toinen puoli kaukolämpöjärjestelmää on luonnollisesti itse tuotanto. Espoossa on tehty uusiutuvan energian kuntakatselmus vuonna 2012, ja työssä on keskitytty tarkastelemaan nimenomaan lämmön kulutusta ja tuotantoa. Katselmus sisältää arvokasta tietoa, mutta viidessä vuodessa tekniikka on kehittynyt ja eri teknologioiden kustannukset laskeneet, minkä vuoksi katselmusta tulisi päivittää.
Espoossa on jo alettu edistää muita kuin polttoon perustuvia lämmöntuotantotapoja. Fortumin Suomenojan lämpöpumppulaitoksella jätevedestä pumpatulla hukkalämmöllä tuotetaan noin 15 % Espoon kaukolämmöstä. Suurilla lämpöpumpuilla on ennakoitu olevan suuri rooli tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä, ja niiden käyttöönottoa tulee Espoossakin edelleen vauhdittaa.
Otaniemessä on käynnissä St1:n geotermisen energian pilottiprojekti. Jos geotermisen energian tuottaman lämmön hinta osoittautuisi ennakoitua kalliimmaksi, se ei saisi olla esteenä jatkokehittämiselle ja käyttöönotolle. Geoterminen energia on täysin päästötöntä eikä aiheuta välillisiä kuluja yhteiskunnalle, ja siksi siitä voidaan maksaa enemmän. Ensimmäinen pilottiprojekti on aina jonkin verran kalliimpi kuin kaupallistunut sarjatuotanto.
Uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa myös aurinkoenergiapotentiaali on kaupungin alueella arvioitu todella suureksi: vuotuiseksi aurinkoenergiapotentiaaliksi arvioitiin 2620 GWh eli jopa 90 % Espoon lämmönkulutuksesta. Itsestään selvästi tätä potentiaalia pitäisi alkaa hyödyntää. Kaupungissa pitäisi tehdä selvitys, millä tavoin aurinkolämpöä olisi järkevintä hyödyntää ja edistää, jotta siitä saadaan irti maksimaalinen hyöty hiilineutraalisuustavoitteen kannalta.
Rakennukset voivat tuottaa osan lämmöstään myös itse esimerkiksi maalämpöpumpuilla ja aurinkokeräimillä. Energiaa voidaan tuottaa sekä pientalojen että kerrostalojen yhteydessä ja sekä kaukolämpöverkkoon kuuluvissa että sen ulkopuolella sijaitsevissa kiinteistöissä. Tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä CHP-laitosten rooli pienenee, minkä vuoksi hajautetun tuotannon edistäminen myös kaukolämpöverkon alueella on järkevää. Kaupunki voi edistää kiinteistökohtaista energiantuotantoa samanlaisilla keinoilla kuin energiatehokkuuttakin:
- Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
- Kaupungin on tarjottava investointitukia uusiutuvan energian hankkeisiin.
Espoosta Suomen energiamurroksen veturi?
Maailmalla on on esitetty rohkaisevia kaukolämpöjärjestelmäratkaisuja ja -visioita, jotka perustuvat valtaosin muuhun kuin polttoon perustuviin teknologioihin. Mallia voi katsoa esimerkiksi Kööpenhaminasta ja yleisesti Tanskasta sekä Saksasta Münchenistä. Kaupunkien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on kasvanut, ja edelläkävijäkaupungit toimivat energiajärjestelmien kehittäjinä. Olisikin hienoa, jos Espoo ottaisi Suomessa johtavan roolin energiamurroksen eteenpäin viejänä!