Salmisaaren sulkemisesta puhutaan – aikataulu kusee yhä

Salmisaaren kivihiilivoimala. Kuva: Miikka Niemi

“Hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä vaatii Salmisaaren energiantuotannon korvaamisen”, totesivat sekä kaupungin että Helenin edustajat keskiviikkona Helsingin kaupunkiympäristön järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingin tulevasta päästövähennysohjelmasta. Minä ja muut paikalla olleet ilmastotoimijat ilahduimme, koska Helsingin Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen välttämättömyys nostettiin vihdoin esiin.

Edelleen on kuitenkin valitettavaa, että keskitetyn energian toimet, kuten juuri kivihiilivoimaloiden korvaaminen, eivät sisälly nyt käsiteltävään päästövähennysohjelmaan. Ohjelma keskittyy muun muassa liikenteeseen ja energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuden parantaminen on myös Hiilivapaa Helsinki -kampanjan tavoitteena, ja energiatehokkuuden parannuksilla on suuri potentiaali fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa. Onnistuessaan päästövähennysohjelma mahdollistaa kunnianhimoiset energiatehokkuustavoitteet sekä monipuoliset kannustimet ja ohjauskeinot niiden saavuttamiseksi. Lisäksi ohjelmaan kaavailtu uudisrakennusten uusiutuva sähköntuotanto sekä erillistalojen öljylämmityksen kielto ovat hienoja avauksia.  

Vaikka päästövähennysohjelman toimet kattavat suuren osan hiilineutraaliustavoitteen vaatimista päästövähennyksistä, sekä ilmaston että kuntalaisten osallisuuden kannalta on ongelmallista että Salmisaaren tulevaisuus jää ohjelman ulkopuolelle. Päästövähennysohjelma tulee keväällä poliittiseen päätöksentekoon, ja kansalaisten on mahdollista kommentoida ohjelmaa valmisteluvaiheessa. Salmisaaren kohtalo puolestaan käsitellään todennäköisesti Helenin kehitysohjelmassa. Kehitysohjelman suhteen on epäselvää, koska sitä käsitellään ja miten avoimesti. On tärkeää varmistaa, että isot päätökset energiantuotannosta tulevat kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Yhtiönä Helen pyrkii maksimoimaan voittonsa, mutta demokraattisella omistajaohjauksella sille voidaan asettaa muita kestävämpiä tavoitteita. Hiilivapaa Suomi -kampanjan keväällä teettämän selvityksen mukaan 67 % helsinkiläisistä  toivoo päätöstä kivihiilestä luopumisesta jo lähivuosina. Kuntalaisten toiveissa ei siis ole polttaa kivihiiltä niin pitkään kuin se on laillista.

Laillisuudesta päästäänkin huolestuttavaan kysymykseen aikataulusta. Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jari Viinanen kertoi tilaisuuden alussa, että ”Helsinki varautuu valtion päätökseen kivihiilen kieltämisestä”. Tästä ei ehditty käydä enempää keskustelua. Tulkitsen kuitenkin, että viesti on edelleen sama, mistä kerroimme jo alkusyksystä, eli Helen ei tule luopumaan kivihiilen käytöstä edes vuoteen 2030 mennessä muuten kuin pakkolain kautta? Miksi Helsinki tähtäisi ilmastopolitiikassa kansalliseen minimitasoon eikä  edelläkävijyyteen? Ilmastotieteen valossa valtion asettama 2030 tavoite tulee kuitenkin ihan liian myöhään. 

Eurooppalaiset kansalais­yhteiskunnan toimijat yhdistävät voimansa hiilivapaan Euroopan vauhdittamiseksi

Europe Beyond Coal

Bonn, Saksa, 2.11.2017:

Taistellakseen ilmastonmuutoksen pahenevia vaikutuksia ja saasteita vastaan 28 maan kansalaisjärjestöt julkistavat tänään yhteisen Europe Beyond Coal -kampanjan kivihiilestä puhtaaseen uusiutuvaan energiaan siirtymisen vauhdittamiseksi. Myös Hiilivapaa Suomi -kampanja on mukana kampanjassa.

“Nyt on hetki, jona päätämme tehdä Euroopasta hiilivapaan vuoteen 2030 mennessä. Kansalaisyhteiskunnan toimijoille tavoite on yhteinen ja nyt työskentelemme nopean muutoksen aikaansaamiseksi,” sanoo Kathrin Gutmann, Europe Beyond Coal -kampanjan päällikkö. “Pitääkseen kiinni sitoumuksestaan Pariisin ilmastosopimukseen ja suojellakseen kansalaistensa hyvinvointia eri maiden hiilivoimalat on suljettava paljon nykyistä tahtia nopeammin. Hiilivoimala yhdessäkin maassa on haitaksi Euroopalle ja koko plaanetallemme .”

“Kutsumme valtiot, kaupungit, yritykset, pankit ja sijoittajat lyömään lukkoon suunnitelmansa kivihiilen käytön alasajamiseksi ennen vuoden 2018 kansainvälistä ilmastokokousta Puolan Katowicessä. YK:n ilmastotapaaminen, joka alkaa Bonnissa ensi viikolla on lisäksi erinomainen mahdollisuus tehdä kunnianhimoisia sitoumuksia hiilestä luopumiseen,” Gutmann sanoo.

Vuodesta 2016 alkaen Europe Beyond Coal -ryhmät ovat edesauttaneet 16 eri eurooppalaisen hiilivoimalan sulkemista ja 39 muuta on päätetty sulkea, kun Alankomaiden, Iso-Britannian, Suomen, Ranskan, Portugalin ja Italian valtiot ovat sitoutuneet olemaan hiilivapaita viimeistään vuonna 2030. Kampanja pyrkii vaikuttamaan siirtymiseen sitoumuksista toimenpiteisiin ja nopeuttamaan Euroopan jäljelläolevien 293 hiilivoimalan sulkemista.

Konkreettiset suunnitelmat ovat erityisen olennaisia maille kuten Saksa, joka kivihiilen käytön takia on  Euroopan pahin ilmastosaastuttaja eikä siksi pysty pitämään kiinni ilmastotavoitteidensa saavuttamisesta. Saksan kivihiilivoimalat ovat vastuussa arviolta 3800 ennenaikaisesta kuolemasta ja jopa 10,5 miljardin terveyskustannuksista niin Saksan rajojen sisä- kuin ulkopuolella vuonna 2015.

Europe Beyond Coal -ryhmät haluavat kannustaa uutta Saksan hallitusta ja ja kaikkia hiilivoiman ikeessä edelleen olevia Euroopan maita lopettamaan hiilivoimaloiden tukemisen niin kotona kuin Brysselissä. On aika sitoutua luopumaan hiilestä ja taata reilu ja oikeudenmukainen siirtymä niin hiilitalouden työntekijöille kuin siitä riippuvaisille alueille ja antaa täysi panos Euroopan laajuiselle siirtymiselle puhtaaseen uusiutuvaan energiajärjestelmään.

Lähteet:

1) Tarkempaa analyysia ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta osoitteessa beyond-coal.eu

2) Europe Beyond Coal on aktiivinen näissä maissa: Albania, Itävalta, Bosnia & Herzegovina, Bulgaria, Kroatia, Tsekin tasavalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Kosovo, Makedonia, Montenegro, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania, Serbia, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Turkki, Iso-Britannia.

3) beyond-coal.eu/data/

 

Tietoa:

Europe Beyond Coal on kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yhteenliittymä joka pyrkii edistämään hiilikaivosten ja -voimaloiden sulkemisia, estämään uuden hiiliteollisuuden rakentamista ja kiirehtimään oikeudenmukaista siirtymää puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Vastaavanlainen Sierra Clubin koordinoima sisarkampanja Yhdysvalloissa on ollut käynnissä useita vuosia ja on johtanut ilmoituksiin 263 hiilivoimalan sulkemisesta – kyseessä on enemmän kuin puolet USA:n kaikista hiilivoimaloista. Voimaloiden sulkemiset jatkuvat huolimatta Trumpin hallinnon kivihiilimyönteistä ohjelmasta.

Moderni ilmastovastuu edellyttäisi hiilestä luopumista

Salmisaaren kivihiilivoimala. Kuva: Miikka Niemi

Helsingin kaupunkistrategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 27.9. Strategiassa kaupunki julistaa haluavansa toteuttaa modernia ilmastovastuuta. Valitettavasti strategia jää tämän pyrkimyksen kanssa puolitiehen. Tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on parannus entiseen, mutta ilmastonmuutoksen nopeus ja tiedemaailman varoitukset huomioon ottaen tavoite on edelleen liian myöhäinen. Esimerkiksi naapurikaupungissa Espoossa hiilineutraaliustavoite asetettiin vuodelle 2030 ja Kööpenhaminassa samaan pyritään vuoteen 2025 mennessä.

Energiantuotanto on kirkkaasti Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, mutta strategia sisältää sen osalta konkretiaa vain minimaalisesti. Viime vuonna peräti  59 % Helsingin kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Kaikesta kivihiilellä tuotetusta energiasta Suomessa Helsingin osuus on 38 %.  Mikäli Helsinki aikoo todella olla vastuunkantaja ilmastokysymyksissä, tulee Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen 2020-luvun alussa olla tehtävälistan kärjessä. Onkin tärkeää, että tuleva toimenpideohjelma pitää sisällään Salmisaaren sulkupäätöksen. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa.

Kivihiilellä tuotettu energia Suomessa
Kivihiilellä tuotettu energia Suomessa. Lähde: Energiateollisuus 2016

WWF:n Gaia Consultingilta tilaamassa selvityksessä (2015) on arvioitu, että Helsingin lämmönsäästöpotentiaali voisi olla reilu viidennes nykyisestä vuosittaisesta lämmöntarpeesta. Energiatehokkuus on tärkeä osa tulevaisuuden kestävää kaukolämpöjärjestelmää, ja Helsingissäkin on tärkeää, että energiatehokkuuspotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Oman rakennuskantansa ja hankintojensa lisäksi kaupungin onkin kiinnitettävä huomiota myös muuhun rakennuskantaan, sillä suurin osa rakennuksista on muiden toimijoiden omistamia. Suurin säästöpotentiaali muhii 1950-1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä, joissa energiatehokkuus on usein surkealla tasolla. Kaupungin tulee olla edistämässä näiden lähiöiden energiatehokasta korjausrakentamista.

Päästöttömään, uusiutuvaan energiaan perustuvat kaukolämpöjärjestelmät eivät perustu suuriin polttolaitoksiin. Erilaisia lämmönlähteitä ovat muun muassa suuret lämpöpumput, hukkalämpöjen talteenotto, geoterminen lämpö ja suuren mittakaavan aurinkokeräimet. Lisäksi osa ratkaisua ovat lämmön varastointi kesältä talvelle sekä matalalämpöverkot. Helsingin Energia on ottanut hyvin edistysaskelia hukkalämmön ja suurten lämpöpumppujen suunnalla. Nyt tarvitaan rutkasti lisää rohkeutta ja investointeja pilotoida ja ottaa käyttöön myös muita uusiutuvia teknologioita.

Tuleva toimenpideohjelman valmistelun tulee olla avointa, läpinäkyvää ja osallistavaa. On tärkeää, että kaupunkilaiset, kansalaiset ja muut keskeiset toimijat pääsevät kertomaan oman näkemyksensä ja jakamaan tietämyksensä kaupungin ilmastopolitiikkaa muotoiltaessa. Selvä enemmistö helsinkiläisistä tahtoo luopua kivihiilestä jo lähitulevaisuudessa. Parhaat ratkaisut löytyvät, kun kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään, millä keinoin tämä tehdään.

TIEDOTE: Luonnonsuojelijat valittivat Vantaan turvetta polttavasta voimalasta

Martinlaakson voimala kesällä 2016. Kuva: Miikka Niemi.

Maan ystävät ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat valittaneet Vantaan Martinlaakson voimalaitoksen ympäristöluvasta. Voimalan ykköskattilassa aiotaan ryhtyä polttamaan puun rinnalla turvetta. Järjestöt vaativat Vaasan hallinto-oikeutta ensisijaisesti hylkäämään luvan. Toissijaisesti ne vaativat muutoksia ympäristöluvan ehtoihin ilmansaasteiden, melun ja turvepölyn haittojen vähentämiseksi.

Vantaan Energia aikoo polttaa Vantaan Martinlaakson voimalassa puun ohella turvetta. Turpeen määrä ykköskattilassa voisi olla jopa 30 prosenttia.

“Turpeen poltto on pahinta mitä Suomessa voi ympäristölle tehdä”, sanoo luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä. “Turpeen kasvihuonekaasupäästöt ovat kivihiiltäkin pahemmat. Lisäksi turpeenkaivuu pilaa luonnon monimuotoisuudelle ja virkistykselle arvokasta suoluontoa ja vesistöjä.”

“EU ja IPCC luokittelevat turpeen fossiiliseksi polttoaineeksi, sillä sen uusiutuminen vie tuhansia vuosia. Ilmastonmuutos on pysäytettävä seuraavien vuosikymmenten aikana, ja turpeen käytön ripeä vähentäminen on yksi Suomen tehokkaimmista keinoista päästöjen leikkaamiseen. Turpeenpolton korvaavat uudet teknologiat ovat jo olemassa”, toteaa Maan ystävien kampanjakoordinaattori Eija Kärkkäinen.

Turpeen käyttöä on puolusteltu sillä, että ilman tukipolttoainetta puun poltto syövyttää voimalaitoksen kattilaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ilman turvetta toimivia biovoimaloita. Yhtiön mukaan turpeen korvaaminen muilla polttoaineilla maksaisi noin miljoona euroa vuodessa. Vuonna 2016 konsernin liikevaihto oli kuitenkin liki 300 miljoonaa ja liikevoitto 50 miljoonaa euroa. Järjestöt toivovat, että yhtiö suhtautuisi ilmastonmuutoksen hillintään vakavasti ja luopuisi suunnitellusta turpeen käytöstä.

Lisätietoja
– kampanjakoordinaattori Eija Kärkkäinen, Maan ystävät, puhelin 044 576 9999, 
– luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, puhelin 0400 615 530, 
– valitus internetissä: https://www.sll.fi/uusimaa/kannanotot/sll-up-my-vhao-martinlaakso-220917

 

Espoo tavoittelee hiilineutraaliutta 2030 – nyt tarvitaan rohkeutta ja satsauksia energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan

Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Espoon strategian maanantaina 11.9. Siinä asetettu tavoite kaupungin hiilineutraaliudesta vuonna 2030 on hyvä ja antaa oivan pohjan kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. On hienoa, että Espoon aikaisempi tavoitevuosi 2050 saatiin päivitettyä lähemmäksi ilmastotieteen vaatimia toimia.

Strategian puutteeksi voi puolestaan laskea sen, että siinä ei sanota mitään konkreettista kaukolämmöntuotannosta, vaikka se on selvästi Espoon suurin kasvihuonepäästöjen lähde. On tärkeää, että lämmön tuotantoon ja kulutukseen liittyvät kysymykset saavat asianmukaisen painoarvon sekä hyötytavoitteissa että kaikissa myöhemmissä ilmastopolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa. Lisäksi strategia olisi kunnianhimoisempi, jos siinä olisi päätetty neuvotella Fortumin kanssa aikaisempi tavoitevuosi kivihiilestä luopumiselle. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa. Tähän verrattuna nyt sovittu tavoitevuosi 2030 tuntuu aivan liian myöhäiseltä.

Fortum esitti keväällä omat skenaarionsa Suomenojan hiilivoimalan korvaamiseksi. Ongelmallista todennäköisimmässä skenaariossa on, että se sisältää suuren osuuden biomassaa. Bioenergian käyttöä ei voi pitää CO2-neutraalina, ja viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat esittäneet painavia ja huolestuneita puheenvuoroja bioenergian kielteisistä ilmasto- ja luontovaikutuksista. Tämän vuoksi kivihiiltä tulee korvata ensijaisesti muulla kuin bioenergialla, ja Espoon kaupungin on etsittävä ratkaisuja aktiivisesti yhdessä Fortumin kanssa.

Energiatehokkuudesta Espoon kaukolämpöjärjestelmän kulmakivi

Espoon kaupunki pystyy edistämään kaukolämpöjärjestelmän muutosta ennen kaikkea energiatehokkuutta lisäämällä. Energiatehokkuus on yksi uusiutuvaan energiaan perustuvien kaukolämpöjärjestelmien tärkeimmistä kulmakivistä.  Sen parantamisella voidaan vähentää huomattavasti lämmön kokonaiskulutusta ja sitä myöten tuotantokapasiteetin tarvetta. Siksi on hyvä, että energiatehokkuus mainitaan jo strategiassa.

Energiatehokkuuden parantaminen tulisi sisällyttää myös strategiaa konkretisoiviin hyötytavoitteisiin. Esimerkiksi Helsingin osalta lämmönsäästöpotentiaalin on arvioitu olevan noin 1500 GWh eli reilu viidennes verrattuna nykyiseen vuosittaiseen lämmöntarpeeseen (~ 7 100 GWh). Espoossa rakennuskanta on samantyyppinen 1950-1970-luvuilla rakennettuine lähiöineen, ja säästöpotentiaali lienee samaa luokkaa. Kaupungissa tulisikin laatia oma energiatehokkuuspotentiaaliselvitys, jossa otettaisiin huomioon myös ilmaston lämpenemisen vaikutus lämmön kulutukseen sekä rakennuskannan kasvu. Jotta kaupungin lämmönsäästöpotentiaalin on mahdollista toteutua, on lähiöiden energiakorjaaminen välttämätöntä. Kaupungin tuleekin sekä toteuttaa täysimittainen energiatehokkuusremontti omassa rakennuskannassaan että lisäksi tunnistaa roolinsa energiatehokkuuden edistäjänä myös muun rakennuskannan osalta, sillä muiden omistamat rakennukset muodostavat suurimman osan Espoon koko rakennuskannasta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin PEK-raportissa, Sitran Energiaälykäs pääkaupunkiseutu -raportissa ja WWF:n Helsingin energiapäätös -julkaisussa on korostettu kaupunkien toimenpiteitä tässä haasteessa:

  • Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
  • Kaupungin on otettava rooli alueellisten hankkeiden koordinoijana.
  • Kaupungin on perustettava rahasto energiatehokkuustoimien toteuttamiseen.

Uusiutuvan energian suunnitelmat päivitettävä

Toinen puoli kaukolämpöjärjestelmää on luonnollisesti itse tuotanto. Espoossa on tehty uusiutuvan energian kuntakatselmus vuonna 2012, ja työssä on keskitytty tarkastelemaan nimenomaan lämmön kulutusta ja tuotantoa. Katselmus sisältää arvokasta tietoa, mutta viidessä vuodessa tekniikka on kehittynyt ja eri teknologioiden kustannukset laskeneet, minkä vuoksi katselmusta tulisi päivittää.

Espoossa on jo alettu edistää muita kuin polttoon perustuvia lämmöntuotantotapoja. Fortumin Suomenojan lämpöpumppulaitoksella jätevedestä pumpatulla hukkalämmöllä tuotetaan noin 15 % Espoon kaukolämmöstä. Suurilla lämpöpumpuilla on ennakoitu olevan suuri rooli tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä, ja niiden käyttöönottoa tulee Espoossakin edelleen vauhdittaa.

Otaniemessä on käynnissä St1:n geotermisen energian pilottiprojekti. Jos geotermisen energian  tuottaman lämmön hinta osoittautuisi ennakoitua kalliimmaksi, se ei saisi olla esteenä jatkokehittämiselle ja käyttöönotolle. Geoterminen energia on täysin päästötöntä eikä aiheuta välillisiä kuluja yhteiskunnalle, ja siksi siitä voidaan maksaa enemmän. Ensimmäinen pilottiprojekti on aina jonkin verran kalliimpi kuin kaupallistunut sarjatuotanto.

Uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa myös aurinkoenergiapotentiaali on kaupungin alueella arvioitu todella suureksi: vuotuiseksi aurinkoenergiapotentiaaliksi arvioitiin 2620 GWh eli jopa 90 % Espoon lämmönkulutuksesta. Itsestään selvästi tätä potentiaalia pitäisi alkaa hyödyntää. Kaupungissa pitäisi tehdä selvitys, millä tavoin aurinkolämpöä olisi järkevintä hyödyntää ja edistää, jotta siitä saadaan irti maksimaalinen hyöty hiilineutraalisuustavoitteen kannalta.

Rakennukset voivat tuottaa osan lämmöstään myös itse esimerkiksi maalämpöpumpuilla ja aurinkokeräimillä. Energiaa voidaan tuottaa sekä pientalojen että kerrostalojen yhteydessä ja sekä kaukolämpöverkkoon kuuluvissa että sen ulkopuolella sijaitsevissa kiinteistöissä. Tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmissä CHP-laitosten rooli pienenee, minkä vuoksi hajautetun tuotannon edistäminen myös kaukolämpöverkon alueella on järkevää. Kaupunki voi edistää kiinteistökohtaista energiantuotantoa samanlaisilla keinoilla kuin energiatehokkuuttakin:

  • Kaupungin tarjoamaa neuvontaa on lisättävä merkittävästi.
  • Kaupungin on tarjottava investointitukia uusiutuvan energian hankkeisiin.

Espoosta Suomen energiamurroksen veturi?

Maailmalla on on esitetty rohkaisevia kaukolämpöjärjestelmäratkaisuja ja -visioita, jotka perustuvat valtaosin muuhun kuin polttoon perustuviin teknologioihin. Mallia voi katsoa esimerkiksi Kööpenhaminasta ja yleisesti Tanskasta sekä Saksasta Münchenistä. Kaupunkien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on kasvanut, ja edelläkävijäkaupungit toimivat energiajärjestelmien kehittäjinä. Olisikin hienoa, jos Espoo ottaisi Suomessa johtavan roolin energiamurroksen eteenpäin viejänä!

Twiittaa ja vaikuta!

Salmisaaren kivihiilivoimala. Kuva: Miikka Niemi

Helsingin energiayhtiö Helen haluaa jatkaa kivihiilen polttoa vielä 2030-luvulla eikä aio luopua siitä kuin pakkolain edessä (lue lisää ilmastotavoitteista).

Kerro valtuutetulle, että Helsingin on pystyttävä parempaan. Salmisaaren kivihiilivoimala on suljettava ja ilmastotavoitteista tehtävä kunnianhimoisempia.

Helsingin kaupunkistrategia on juuri nyt työn alla, joten nyt on oikea aika vaikuttaa!

→ Lähetä twiitti valtuutetulle

Hiilivapaa Helsingin kommentit kaupunkistrategiaesityksestä

Pormestarin esitys Helsingin kaupunkistrategiaksi 2017-2021 julkaistiin 24.8. On hyvä, että ilmastotavoitteet ovat esityksessä näkyvästi läsnä ja että hiilineutraalisuustavoitetta ollaan valmiita aikaistamaan. Esimerkiksi suunnitelmat uusiutuvan energian lisäämisestä ja kunnianhimoisista energiatehokkuusnormeista ovat positiivisia.

Löysimme esityksestä myös parannettavaa, erityisesti energiantuotannon linjauksiin liittyen:

“Helsinki asettaa tavoitteeksi 60 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 ja aikaistaa hiilineutraalisuustavoitteen vuodesta 2050 vuoteen 2035.”

Hiilineutraaliustavoitteen siirtäminen vuodelta 2050 vuodelle 2035 on selvä parannus entiseen nähden.  Koska ilmastonmuutos kuitenkin etenee kiihtyvällä vauhdilla, on tärkeää, että vauraat maat ja kaupungit tähtäävät hiilineutraalisuuteen niin aikaisin kuin mahdollista. Uskomme, että Helsinki pystyy aikaistamaan hiilineutraaliustavoitteensa jo vuodelle 2030. Myös naapurikaupunki Espoo tavoittelee hiilineutraalisuutta vuonna 2030.

“Helsinki varautuu valtion mahdolliseen päätökseen hiilen käytön kieltämisestä energiatuotannossa. Tähän Helsinki tarvitsee valtion johdonmukaista tukea korvaavan energiajärjestelmän osan kehittämiseksi.”

Energiantuotanto- ja kulutus ovat Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, ja strategiaan tarvittaisiinkin sen osalta konkreettisempia tavoitteita. Helenin energiantuotannon suurin ongelma on, että Salmisaaren voimalaitoksen kivihiilen poltolle ei ole vielä olemassa lopettamisaikataulua. Jotta hiilineutraalisuustavoitteen tavoittelu olisi uskottavaa, jo strategiassa tulisi asetettaa sulkemisaikataulu Salmisaaren voimalalle.

Helsinki haluaa esiintyä ilmastoasioiden edelläkävijänä. Tämän vuoksi on ristiriitaista, että kivihiilen käytön osalta kaupunki ilmaisee odottelevansa valtion toimenpiteitä ja mahdollisia kompensaatioita. Kivihiili on yksi suuripäästöisimmistä polttoaineista, ja edelläkävijälle pitäisi olla itsestäänselvyys luopua sen käytöstä omaehtoisesti jo lähivuosina ilman valtion toimenpiteitäkin. Olisi myös vastuutonta pitkittää kivihiilen käyttöä valtion kompensaatioiden toivossa.

“Päästövähennysten toteuttamisesta laaditaan vuoden 2018 helmikuun loppuun mennessä aikataulutettu toimenpideohjelma. Kaupungin ilmastotyöryhmän raportti ja Helenin hyväksytty kehitysohjelma toimivat pohjana työlle.”

Helenin voimassa oleva kehitysohjelma ei sisällä suunnitelmaa Salmisaaren sulkemiselle, eikä kehitysohjelman tule siten toimia pohjana tältä osin.

Toimenpideohjelman tekemisessä on lisäksi tärkeää, että prosessi on mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä ja että kaupunkilaisille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua siihen.

“Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan sekä uudisrakentamisessa että vanhan rakennuskannan korjaamisessa. Helsingin energiatehokkuusnormit ovat kansallista vähimmäistasoa kunnianhimoisemmat.”

On hyvä, että Helsingille suunnitellaan vähimmäistasoa tiukempia rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia. Kannustamme asettamaan kaupungin omat energiatehokkuusvaatimukset selkeästi kunnianhimoisemmiksi kuin nyt ehdotetut, parhaillaan valmisteilla olevat kansalliset normit. Etenkin omien kiinteistöjensä osalta kunnan tulisi näyttää esimerkkiä ja varmistaa, että energiatehokkus huomioidaan niin rakentamisen kuin käytönkin aikana, sisäilman laadusta tinkimättä. Kunnan uusiin kiinteistöihin ja etenkin kunnan palvelurakennuksiin kannattaa alusta alkaen suunnitella myös uusiutuvan energian tuotantoa.

Kampanjamme suosittelemat energiantuotantomuodot fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi on koottu Hiilivapaa Helsinki -tietopakettiin. Tietopaketissa on myös kattava lista eri tahojen ehdotuksia siitä, miten kuntapäätöksenteossa voidaan käytännössä edistää energiatehokkuustoimia.

Espoo suuntaa irti hiilestä – uusi polku Suomenojan sulkemiseen

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä Tulevaisuuden energiaa Espooseen 2.0 -tilaisuudessa 31.5.2017

Joukko Espoon energiatulevaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä kokoontui keskiviikkona 31.5. Aalto Design Factorylle keskustelemaan siitä, miten Espoo voisi lähitulevaisuudessa toimia ilman kivihiiltä. Haaste ei ole aivan vähäpätöinen – vielä viime vuonna 54 % Espoon kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Myös fossiilisella maakaasulla on ollut edelleen merkittävä osuus, vaikka uusiutuvien hyödyntämisessä on aivan viime vuosina otettu Espoossa askeleita eteenpäin.

Tilaisuuden järjestäjien – Hiilivapaa Espoo -kampanjan, Espoon kaupungin ja Fortumin – yhteinen näkemys on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa se, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi fossiilisista on päästävä eteenpäin. Tilaisuuden tavoitteena oli tuoda esiin käytännön vaihtoehtoja vision toteuttamiseksi. Lue lisää “Espoo suuntaa irti hiilestä – uusi polku Suomenojan sulkemiseen”

Avoin työpaikka: Hiilivapaa Suomi -kampanjan koordinaattori

Hiilivapaa Suomi -kampanjan aktiiveja.

Maan ystävät ry:n ilmastokampanja hakee kampanjakoordinaattoria Hiilivapaa Suomi -kampanjaan määräaikaiseen työsuhteeseen.

Hiilivapaa Suomi -kampanja pyrkii kansalaisvaikuttamisen keinoin edistämään fossiilisten energiamuotojen korvaamista uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuudella kuntien energiantuotannossa. Kampanjalla on paikallisryhmät Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä, sekä työryhmät viestintää, varainhankintaa ja kansainvälisiä asioita varten. Kampanjan keskiössä on vapaaehtoisten toiminta, jonka suunnitteluun, ohjaamiseen ja tukemiseen kampanjakoordinaattori osallistuu. Lue lisää “Avoin työpaikka: Hiilivapaa Suomi -kampanjan koordinaattori”

Vantaa ja Helsinki investoimassa turpeeseen?

Martinlaakson voimala kesällä 2016. Kuva: Miikka Niemi.

On vuosi 2017. Suomessa suurin osa kansalaisista, päättäjistä ja energiasektorista ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos pitää ottaa vakavasti ja sitä pitää torjua. Yksimielisyys on myös siitä, että uusiin kivihiilivoimaloihin ei investoi Suomessa enää kukaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että sama yksimielisyys ei vallitse, kun puhutaan kotimaisesta kivihiilestämme, eli turpeesta.

Tällä hetkellä Vantaan ja Helsingin yhdessä omistama (omistussuhde 60 % / 40 %) Vantaan Energia Oy valmistelee Martinlaakson voimalan maakaasukattilan korvaamista uudella tekniikalla, jossa käytettäisiin metsäperäisen bioenergian rinnalla turvetta. Laitokselle on jo haettu ympäristölupaa, jossa turpeen osuudeksi on määritelty 0–30%. Lähtökohtana kuitenkin pidetään suunnitelmaa, jossa investoitaisiin teknologiaan, jolla käytännössä turpeella tuotettaisiin noin 10 %:n osuus kyseisen laitoksen tuottamasta lämmöstä. Lisäksi voimalaan jäisi edelleen toimintaan nykyinen hiilikattila, jonka käyttöastetta ilmeisesti tosin vähennettäisiin. Lue lisää “Vantaa ja Helsinki investoimassa turpeeseen?”