Valtionyhtiö Fortumin tytäryhtiö Uniper vaikeuttaa hiilen alasajoa Euroopassa. Vaatimalla korvauksia Alankomailta Uniper yrittää ulkoistaa huonon sijoituspäätöksen kustannukset veronmaksajien maksettavaksi.
Fortumin tytäryhtiö Uniper käynnisti joulukuussa 2019 neuvottelut Alankomaiden kanssa saadakseen korvauksia uuden lain vuoksi, joka kieltää hiilen energiakäytön vuoden 2029 jälkeen.
“Uskomme, että hiilen alasajo [Alankomaissa] nykyisessä muodossaan ei ole sopiva”, toimitusjohtaja Andreas Schierenbeck totesi Uniperin yhtiökokouksessa 20.5.
Yhtiö on uhannut viime syksystä lähtien nostavansa kanteen Alankomaita vastaan kansainvälisessä välimiesoikeudessa. Uniperin toimet perustuvat kansainväliseen ECT-sopimukseen, joka suojaa energiayhtiöiden sijoituksia valtioiden toimilta.
Sopimuksen mukaan yrityksen tulee ensin sovitella asiaa kyseisen maan kanssa kolmen kuukauden ajan, ennen kuin se voi nostaa kanteen välimiesoikeudessa. Uniper aloitti sovitteluprosessin joulukuussa lain hyväksymisen jälkeen, joten yhtiö voi nyt nostaa kanteen milloin tahansa.
Uniperin kanteella ei ole oikeudellista perustaa
Uniper vastustaa lakia, koska sen seurauksena yhtiön on suljettava vuonna 2015 avaamansa hiilivoimala Rotterdamin Maasvlaktessa tai siirryttävä käyttämään voimalassa jotain muuta polttoainetta kuin hiiltä. Uniper Beneluxin johtaja Hans Schoenmakers on sanonut, että yhtiö pitää Alankomaiden toimintaa pakkolunastuksena, josta valtio ei maksa yhtiölle korvauksia.
Väite pakkolunastuksesta ei pidä paikkaansa. Säätämällä lain Alankomaiden hallinto käyttää legitiimiä päätäntävaltaansa. Lakiasiantuntijoiden mukaan kyseessä ei ole Uniperin väittämä pakkolunastus, koska hiilikieltolailla on hyväksyttävä, yleisen edun mukainen tarkoitus, se on tasapuolinen, se on käsitelty vaadittujen menetelmien ja standardien mukaisesti ja lain edellyttämät toimet ovat kohtuullisia tavoitellun päämäärän eli hiilipäästöjen vähentämisen kannalta.
Uniperin korvausvaatimukset kohtuuttomia
Alankomaat ei maksa korvauksia yhtiöille, jotka joutuvat uuden lain vuoksi lopettamaan hiilen polttamisen. Yhtiöt saavat kymmenen vuotta siirtymäaikaa ja voivat siirtyä laitoksissa muihin polttoaineisiin.
Uniper on kuitenkin julkisuudessa puhunut vaativansa Alankomailta jopa miljardi euroa korvauksia. Nämä vaatimukset ovat täysin ylimitoitettuja suhteessa laitoksen arvoon vuonna 2030, koska suurin osa voimalan arvosta on tutkimuslaitos IEEFA:n analyysin mukaan jo sulanut pois.
Yhtiöt yrittävät ECT-sopimuksen turvin siirtää kustannuksia huonoista investoinneistaan valtioille.
Uniperin toimet ovat hyvä esimerkki siitä, miten yhtiöt yrittävät ECT-sopimuksen turvin siirtää kustannuksia huonoista investoinneistaan valtioille. Tämä on törkeässä ristiriidassa “saastuttaja maksaa” -periaatteen kanssa, johon myös EU:n ympäristövastuuta koskeva direktiivi perustuu. Periaatteen mukaan saastuttavan liiketoiminnan harjoittaja on ensisijassa vastuussa kustannuksista, joita saasteiden hillintä aiheuttaa.
ECT-sopimuksen varjolla voidaan siirtää yhteiskuntien varoja saastuttavien energia-alan yritysten pelastamiseen. Tämä on suoraan pois tarpeellisemmista kohteista, kuten oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamisesta.
Saastuttajat maksamaan ja rahat reiluun siirtymään
Fortum on puolustanut Uniperin vaadetta sanoen, että Alankomaiden silloinen hallitus kannusti Uniperia investoimaan hiilivoimalaan. Fortumin mukaan “on tärkeää, että tämä siirtymä on reilu myös energiayhtiöille, jotka ovat aikanaan investointinsa tehneet luottaen säätelyn vakauteen”.
Uniper ei voi kuitenkaan väittää olevansa yllättynyt hiilenkieltolaista. Vuosina 2004–2010 Alankomaiden hallitus varoitti energiayhtiöitä tiukentuvista ilmastotoimista. Uniper, RWE ja Engie eivät reagoineet varoituksiin, vaan avasivat jokainen maahan uuden hiilivoimalan vuonna 2015.
On täysin odotettavissa, että ilmastokriisin syventyessä hallitukset tiukentavat energiantuotannon sääntelyä päästöjen leikkaamiseksi ja energiasiirtymän toteuttamiseksi. Sen ei pitäisi olla yllätys etenkään öljy– ja hiiliteollisuudelle, joka on ollut vuosikymmenet selvillä liiketoimintansa vaikutuksista mutta yrittänyt estää tiedon leviämistä. Uniper on taatusti tiennyt, miten riskialtista uuden hiilivoimalan avaaminen ilmastokriisin keskellä on.
Valtioilla on oikeus säätää lakeja ja rajoittaa omaisuuden käyttöä yleisen edun nimissä. Energiayhtiöiden tulisi osata ennakoida päästövähennysten ja ilmastopolitiikan vaikutukset omaan toimintaansa. Vaikutusten kustannuksia ei saa ulkoistaa veronmaksajien maksettavaksi.
Hiilikieltolain valmistelussa huomioitiin sidosryhmät ja järjestettiin avoin kuulemiskierros. Näin myös yhtiöt, joita laki koskettaa, pääsivät vaikuttamaan valmisteluun. Itse asiassa laissa sovittu 10 vuoden siirtymäaika oli paljon pidempi kuin mitä monet muut sidosryhmät vaativat.
Reilu siirtymä tarkoittaa, että yhtiöt sitoutuvat aikataulutettuihin ja koko yhtiötä koskeviin suunnitelmiin päästöjen leikkaamiseksi samalla, kun ne varmistavat työntekijöiden uudelleenkouluttamisen ja työllistämisen sekä perusturvan työnsä menettäneille. Reilu siirtymä ei tarkoita sitä, että energiayhtiöt maksattavat huonot sijoituspäätöksensä valtioiden kassasta.
ECT-sopimus laittaa yhtiöt etusijalle
Toteutuessaan Uniperin kanne perustuu kansainväliseen ECT-sopimukseen, joka puolustaa energiayhtiöiden sijoituksia. Sopimus on lähtökohtaisesti epäreilu ja uhka demokratialle. Kuten muutkin kauppasopimukset, se on rakennettu turvaamaan ensisijaisesti sijoittajien ja yhtiöiden etu.
ECT-sopimus ei huomioi yhteiskunnan etua, kansallista lainsäädäntöä tai kansainvälisiä sopimuksia, kuten Pariisin ilmastosopimusta. Välimiesoikeudessa haasteet ratkaistaan kolmen yksityisen asianajajan eli välimiehen sovittelussa, julkisen oikeuslaitoksen ulkopuolella ja usein piilossa julkisuudelta.
Välimiesoikeudenkäynnit ovat hyvin kalliita prosesseja, joiden kuluista suurin osa menee välimiehille suoraan. Tämä kannustaa heitä ratkaisemaan asiat usein yhtiöiden hyväksi.
Uniper väheksyy demokraattisia ilmastopäätöksiä
Ilmastoliike on Alankomaissa kampanjoinut pitkään maan ilmastotoimien kiristämiseksi. Vuonna 2013 Urgenda-säätiö aloitti ilmasto-oikeudenkäynnin, jonka se voitti kaikissa oikeusasteissa. Joulukuussa 2019 korkein oikeus antoi lopullisen päätöksensä, joka määräsi hallituksen saavuttamaan vähintään 25 prosentin päästövähennykset vuoden 2020 loppuun mennessä.
Uhkaamalla Alankomaita välimiesoikeudella Uniper halveksuu demokraattisesti saaavutettuja ilmastovoittoja. Kansalaiset ovat joutuneet käymään ilmasto-oikeudenkäyntejä kansallisessa oikeusjärjestelmässä vuosien ajan useissa eri oikeusasteissa, mutta yritys voi tehdä tyhjäksi tämän kaiken viemällä asian välimiesoikeuteen.
Välimiesmenettelyn sijaan kiista voitaisiin ratkoa kansallisessa oikeusistuimessa, jolloin prosessi olisi avoin ja demokraattinen. Välimiesoikeuteen lähteminen kansallisen oikeusistuimen sijaan on Uniperin tietoinen päätös, jolla se puolustaa omaa etuaan.
Uniper vaarantaa tarvittavat ilmastotoimet
Uniperin mahdollinen kanne vaarantaa nopeat ilmastotoimet, vaikka se hylättäisiin välimiesoikeudessa. Jo pelkkä uhka kanteesta toimii pelotteena muille maille. Valtavien, verovaroista maksettavien korvausten pelossa maat saattavat pidättäytyä fossiilienergian alasajoon tähtäävistä lakimuutoksista ja nykyistä tiukemmasta ympäristösääntelystä. Tästä ECT-sopimuksen ilmastotoimia jarruttavasta vaikutuksesta on jo useita kansainvälisiä esimerkkejä.
Uniperin ja Fortumin on peruttava oikeustoimet Alankomaita vastaan ja kannettava itse vastuu sijoituksistaan. Jotta 1,5 asteen tavoite on mahdollista saavuttaa ja valtiot voivat toteuttaa ennennäkemättömän suuria päästövähennyksiä, yritysten pitää olla mukana vauhdittamassa energiasiirtymää, ei jarruttamassa sitä miljardikorvausten toivossa.
→ Lue “10 syytä, miksi EU:n ja hallitusten on irtauduttava ECT-sopimuksesta” -raportti