Helsinki

“Hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä vaatii Salmisaaren energiantuotannon korvaamisen”, totesivat sekä kaupungin että Helenin edustajat keskiviikkona Helsingin kaupunkiympäristön järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingin tulevasta päästövähennysohjelmasta. Minä ja muut paikalla olleet ilmastotoimijat ilahduimme, koska Helsingin Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen välttämättömyys nostettiin vihdoin esiin.

Edelleen on kuitenkin valitettavaa, että keskitetyn energian toimet, kuten juuri kivihiilivoimaloiden korvaaminen, eivät sisälly nyt käsiteltävään päästövähennysohjelmaan. Ohjelma keskittyy muun muassa liikenteeseen ja energiatehokkuuteen. Energiatehokkuuden parantaminen on myös Hiilivapaa Helsinki -kampanjan tavoitteena, ja energiatehokkuuden parannuksilla on suuri potentiaali fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa. Onnistuessaan päästövähennysohjelma mahdollistaa kunnianhimoiset energiatehokkuustavoitteet sekä monipuoliset kannustimet ja ohjauskeinot niiden saavuttamiseksi. Lisäksi ohjelmaan kaavailtu uudisrakennusten uusiutuva sähköntuotanto sekä erillistalojen öljylämmityksen kielto ovat hienoja avauksia.  

Vaikka päästövähennysohjelman toimet kattavat suuren osan hiilineutraaliustavoitteen vaatimista päästövähennyksistä, sekä ilmaston että kuntalaisten osallisuuden kannalta on ongelmallista että Salmisaaren tulevaisuus jää ohjelman ulkopuolelle. Päästövähennysohjelma tulee keväällä poliittiseen päätöksentekoon, ja kansalaisten on mahdollista kommentoida ohjelmaa valmisteluvaiheessa. Salmisaaren kohtalo puolestaan käsitellään todennäköisesti Helenin kehitysohjelmassa. Kehitysohjelman suhteen on epäselvää, koska sitä käsitellään ja miten avoimesti. On tärkeää varmistaa, että isot päätökset energiantuotannosta tulevat kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Yhtiönä Helen pyrkii maksimoimaan voittonsa, mutta demokraattisella omistajaohjauksella sille voidaan asettaa muita kestävämpiä tavoitteita. Hiilivapaa Suomi -kampanjan keväällä teettämän selvityksen mukaan 67 % helsinkiläisistä  toivoo päätöstä kivihiilestä luopumisesta jo lähivuosina. Kuntalaisten toiveissa ei siis ole polttaa kivihiiltä niin pitkään kuin se on laillista.

Laillisuudesta päästäänkin huolestuttavaan kysymykseen aikataulusta. Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jari Viinanen kertoi tilaisuuden alussa, että ”Helsinki varautuu valtion päätökseen kivihiilen kieltämisestä”. Tästä ei ehditty käydä enempää keskustelua. Tulkitsen kuitenkin, että viesti on edelleen sama, mistä kerroimme jo alkusyksystä, eli Helen ei tule luopumaan kivihiilen käytöstä edes vuoteen 2030 mennessä muuten kuin pakkolain kautta? Miksi Helsinki tähtäisi ilmastopolitiikassa kansalliseen minimitasoon eikä  edelläkävijyyteen? Ilmastotieteen valossa valtion asettama 2030 tavoite tulee kuitenkin ihan liian myöhään. 

Helsingin kaupunkistrategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 27.9. Strategiassa kaupunki julistaa haluavansa toteuttaa modernia ilmastovastuuta. Valitettavasti strategia jää tämän pyrkimyksen kanssa puolitiehen. Tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on parannus entiseen, mutta ilmastonmuutoksen nopeus ja tiedemaailman varoitukset huomioon ottaen tavoite on edelleen liian myöhäinen. Esimerkiksi naapurikaupungissa Espoossa hiilineutraaliustavoite asetettiin vuodelle 2030 ja Kööpenhaminassa samaan pyritään vuoteen 2025 mennessä.

Energiantuotanto on kirkkaasti Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, mutta strategia sisältää sen osalta konkretiaa vain minimaalisesti. Viime vuonna peräti  59 % Helsingin kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Kaikesta kivihiilellä tuotetusta energiasta Suomessa Helsingin osuus on 38 %.  Mikäli Helsinki aikoo todella olla vastuunkantaja ilmastokysymyksissä, tulee Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen 2020-luvun alussa olla tehtävälistan kärjessä. Onkin tärkeää, että tuleva toimenpideohjelma pitää sisällään Salmisaaren sulkupäätöksen. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa.

WWF:n Gaia Consultingilta tilaamassa selvityksessä (2015) on arvioitu, että Helsingin lämmönsäästöpotentiaali voisi olla reilu viidennes nykyisestä vuosittaisesta lämmöntarpeesta. Energiatehokkuus on tärkeä osa tulevaisuuden kestävää kaukolämpöjärjestelmää, ja Helsingissäkin on tärkeää, että energiatehokkuuspotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Oman rakennuskantansa ja hankintojensa lisäksi kaupungin onkin kiinnitettävä huomiota myös muuhun rakennuskantaan, sillä suurin osa rakennuksista on muiden toimijoiden omistamia. Suurin säästöpotentiaali muhii 1950-1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä, joissa energiatehokkuus on usein surkealla tasolla. Kaupungin tulee olla edistämässä näiden lähiöiden energiatehokasta korjausrakentamista.

Päästöttömään, uusiutuvaan energiaan perustuvat kaukolämpöjärjestelmät eivät perustu suuriin polttolaitoksiin. Erilaisia lämmönlähteitä ovat muun muassa suuret lämpöpumput, hukkalämpöjen talteenotto, geoterminen lämpö ja suuren mittakaavan aurinkokeräimet. Lisäksi osa ratkaisua ovat lämmön varastointi kesältä talvelle sekä matalalämpöverkot. Helsingin Energia on ottanut hyvin edistysaskelia hukkalämmön ja suurten lämpöpumppujen suunnalla. Nyt tarvitaan rutkasti lisää rohkeutta ja investointeja pilotoida ja ottaa käyttöön myös muita uusiutuvia teknologioita.

Tuleva toimenpideohjelman valmistelun tulee olla avointa, läpinäkyvää ja osallistavaa. On tärkeää, että kaupunkilaiset, kansalaiset ja muut keskeiset toimijat pääsevät kertomaan oman näkemyksensä ja jakamaan tietämyksensä kaupungin ilmastopolitiikkaa muotoiltaessa. Selvä enemmistö helsinkiläisistä tahtoo luopua kivihiilestä jo lähitulevaisuudessa. Parhaat ratkaisut löytyvät, kun kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään, millä keinoin tämä tehdään.