Kuntavaalit käydään vajaan kolmen viikon kuluttua. Äänestysaktiivisuuden ennakoidaan laskevan mahdollisesti jopa alle 50 prosentin, joten varsinaisesta vaalihuumasta ei voida tänä vuonna puhua. Vaalikoneiden avulla sopivan ehdokkaan löytämisestä on kuitenkin pyritty tekemään mahdollisimman helppoa. Tilastokeskuksen mukaan ne ovatkin selvästi suosituin puolueita ja ehdokkaita koskevan vaalitiedon lähde internetissä. Vaalikoneiden kautta ehdokkaiden on mahdollista tavoittaa jopa 45% 18-89 -vuotiaista.
Mitä vaalikoneissa sitten kysytään? Yle uutisissa (24.2.) Ylen vaalikoneen tuottaja Marika Ahonen vastasi kysymykseen näin: “No vaalikoneessahan kysytään näitä asiakysymyksiä pääasiassa ja sitten näissä galleriavideoissa, pyritään menemään siihen persoonaan, eli kuka on niiden vastausten takana, millainen se ihminen ja henkilö on ja niistä saa nimenomaan käsityksen siitä, millainen ehdokas on esiintyjänä ja minkälainen mies, nainen, henkilö, hän on olemassa.”
Käsitys vaalikoneiden tarkoituksesta tuntuu noudattavan samaa linjaa muissakin medioissa. Sen sijaan, että autettaisiin äänestäjää selvittämään, mitä mieltä ehdokkaat ovat kunnallispolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä, keskitytään korostamaan poliitikkojen persoonaa. Perusteluna yksinkertaistetun vastakkainasettelun rakentamiselle kysymyksissä on tyypillisesti se, että poliitikon arvot vaikuttavat hänen tekemiinsä päätöksiin.
Tämän vuoden vaalikoneista löytyykin kysymyksiä kuten: Lasten on tärkeämpää olla uteliaita ja itsenäisiä kuin hyvin käyttäytyviä ja tottelevaisia (YLE) tai Keskiolutta tulee voida ostaa vain Alkosta (MTV3). Ihmetyttää kuitenkin, eikö kuntavaalien tapauksessa arvoja voitaisi peilata juuri kuntapolitiikan kysymysten kautta? Näidenhän sanotaan olevan juuri niitä ”ihmistä lähellä olevia” asioita.
Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. (HS)
Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Kyllä vai ei, kysyy Helsingin sanomien vaalikone. Vaalikoneiden kysymykset on usein muotoiltu tavalla, joka antaa olettaa, että asia on joko–tai. Tässä tapauksessa ehdokkaan, saati äänestäjän on vaikea päästä kyseenalaistamaan itse kysymystä. Todellisuudessa vähäpäästöisten ratkaisujen ei tarvitse olla kalliimpia kuin saastuttavien, eikä ilmastonmuutoksen hillintä näin ollen asetu hyvän taloudenpidon vastakohdaksi. Päinvastoin, energiaa säästämällä voimme säästää myös rahaa ja uusien teknologioiden kautta voimme luoda taloudellista toimeliaisuutta. Kysymyksen taustaoletus siitä, että talouskasvu ja ympäristöasiat ovat ristiriidassa keskenään kuitenkin vahvistuu kyllä–ei -akselille asetettuna.
Päätökset energiaratkaisuista tehdään kunnissa ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kannalta seuraava valtuustokausi on ratkaiseva. Siksi aioimme Hiilivapaa Suomi -kampanjassa toteuttaa kuntavaalien yhteydessä verkkosivun, jossa jokainen ehdokas saisi energialuokituksen vaalikonevastaustensa perusteella. Tämänvuotiset vaalikonekysymykset eivät kuitenkaan antaneet tähän mahdollisuutta.
Energialuokituksen antaminen ehdokkaille oli haastavaa myös eduskuntavaalien 2015 yhteydessä vaalikonekysymysten muotoilun takia, mutta koska kysymyksiä oli useampia, niiden avulla pystyttiin jo löytämään eroja ehdokkaiden väliltä. Tuolloin HS:n vaalikoneessa oli mukana myös kysymys: Suomen tulee luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä vuoteen 2025 mennessä. Nyt kun fossiilisista polttoaineista luopuminen on entistäkin kiireellisempää, kysymystä ei enää löydy.
Hiilivapaa Suomi -kampanja tavoitteisiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä sitoutuneet ehdokkaat löydät täältä: http://hiilivapaasuomi.fi/sitoumukset/.
