Tekijä: Eija Kärkkäinen

Helsingin kaupunkistrategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 27.9. Strategiassa kaupunki julistaa haluavansa toteuttaa modernia ilmastovastuuta. Valitettavasti strategia jää tämän pyrkimyksen kanssa puolitiehen. Tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on parannus entiseen, mutta ilmastonmuutoksen nopeus ja tiedemaailman varoitukset huomioon ottaen tavoite on edelleen liian myöhäinen. Esimerkiksi naapurikaupungissa Espoossa hiilineutraaliustavoite asetettiin vuodelle 2030 ja Kööpenhaminassa samaan pyritään vuoteen 2025 mennessä.

Energiantuotanto on kirkkaasti Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, mutta strategia sisältää sen osalta konkretiaa vain minimaalisesti. Viime vuonna peräti  59 % Helsingin kaukolämmöstä tuotettiin kivihiilellä. Kaikesta kivihiilellä tuotetusta energiasta Suomessa Helsingin osuus on 38 %.  Mikäli Helsinki aikoo todella olla vastuunkantaja ilmastokysymyksissä, tulee Salmisaaren kivihiilivoimalan sulkemisen 2020-luvun alussa olla tehtävälistan kärjessä. Onkin tärkeää, että tuleva toimenpideohjelma pitää sisällään Salmisaaren sulkupäätöksen. Climate Analytics -tutkimuslaitoksen mukaan Suomen kivihiilivoimalat olisi suljettava jo 2020-luvun alkupuolella, jotta Pariisissa asetettu pyrkimys rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 asteeseen voitaisiin saavuttaa.

WWF:n Gaia Consultingilta tilaamassa selvityksessä (2015) on arvioitu, että Helsingin lämmönsäästöpotentiaali voisi olla reilu viidennes nykyisestä vuosittaisesta lämmöntarpeesta. Energiatehokkuus on tärkeä osa tulevaisuuden kestävää kaukolämpöjärjestelmää, ja Helsingissäkin on tärkeää, että energiatehokkuuspotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Oman rakennuskantansa ja hankintojensa lisäksi kaupungin onkin kiinnitettävä huomiota myös muuhun rakennuskantaan, sillä suurin osa rakennuksista on muiden toimijoiden omistamia. Suurin säästöpotentiaali muhii 1950-1970-luvuilla rakennetuissa lähiöissä, joissa energiatehokkuus on usein surkealla tasolla. Kaupungin tulee olla edistämässä näiden lähiöiden energiatehokasta korjausrakentamista.

Päästöttömään, uusiutuvaan energiaan perustuvat kaukolämpöjärjestelmät eivät perustu suuriin polttolaitoksiin. Erilaisia lämmönlähteitä ovat muun muassa suuret lämpöpumput, hukkalämpöjen talteenotto, geoterminen lämpö ja suuren mittakaavan aurinkokeräimet. Lisäksi osa ratkaisua ovat lämmön varastointi kesältä talvelle sekä matalalämpöverkot. Helsingin Energia on ottanut hyvin edistysaskelia hukkalämmön ja suurten lämpöpumppujen suunnalla. Nyt tarvitaan rutkasti lisää rohkeutta ja investointeja pilotoida ja ottaa käyttöön myös muita uusiutuvia teknologioita.

Tuleva toimenpideohjelman valmistelun tulee olla avointa, läpinäkyvää ja osallistavaa. On tärkeää, että kaupunkilaiset, kansalaiset ja muut keskeiset toimijat pääsevät kertomaan oman näkemyksensä ja jakamaan tietämyksensä kaupungin ilmastopolitiikkaa muotoiltaessa. Selvä enemmistö helsinkiläisistä tahtoo luopua kivihiilestä jo lähitulevaisuudessa. Parhaat ratkaisut löytyvät, kun kaupunkilaiset otetaan mukaan päättämään, millä keinoin tämä tehdään.

Pormestarin esitys Helsingin kaupunkistrategiaksi 2017-2021 julkaistiin 24.8. On hyvä, että ilmastotavoitteet ovat esityksessä näkyvästi läsnä ja että hiilineutraalisuustavoitetta ollaan valmiita aikaistamaan. Esimerkiksi suunnitelmat uusiutuvan energian lisäämisestä ja kunnianhimoisista energiatehokkuusnormeista ovat positiivisia.

Löysimme esityksestä myös parannettavaa, erityisesti energiantuotannon linjauksiin liittyen:

”Helsinki asettaa tavoitteeksi 60 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 ja aikaistaa hiilineutraalisuustavoitteen vuodesta 2050 vuoteen 2035.”

Hiilineutraaliustavoitteen siirtäminen vuodelta 2050 vuodelle 2035 on selvä parannus entiseen nähden.  Koska ilmastonmuutos kuitenkin etenee kiihtyvällä vauhdilla, on tärkeää, että vauraat maat ja kaupungit tähtäävät hiilineutraalisuuteen niin aikaisin kuin mahdollista. Uskomme, että Helsinki pystyy aikaistamaan hiilineutraaliustavoitteensa jo vuodelle 2030. Myös naapurikaupunki Espoo tavoittelee hiilineutraalisuutta vuonna 2030.

”Helsinki varautuu valtion mahdolliseen päätökseen hiilen käytön kieltämisestä energiatuotannossa. Tähän Helsinki tarvitsee valtion johdonmukaista tukea korvaavan energiajärjestelmän osan kehittämiseksi.”

Energiantuotanto- ja kulutus ovat Helsingin suurin kasvihuonepäästöjen lähde, ja strategiaan tarvittaisiinkin sen osalta konkreettisempia tavoitteita. Helenin energiantuotannon suurin ongelma on, että Salmisaaren voimalaitoksen kivihiilen poltolle ei ole vielä olemassa lopettamisaikataulua. Jotta hiilineutraalisuustavoitteen tavoittelu olisi uskottavaa, jo strategiassa tulisi asetettaa sulkemisaikataulu Salmisaaren voimalalle.

Helsinki haluaa esiintyä ilmastoasioiden edelläkävijänä. Tämän vuoksi on ristiriitaista, että kivihiilen käytön osalta kaupunki ilmaisee odottelevansa valtion toimenpiteitä ja mahdollisia kompensaatioita. Kivihiili on yksi suuripäästöisimmistä polttoaineista, ja edelläkävijälle pitäisi olla itsestäänselvyys luopua sen käytöstä omaehtoisesti jo lähivuosina ilman valtion toimenpiteitäkin. Olisi myös vastuutonta pitkittää kivihiilen käyttöä valtion kompensaatioiden toivossa.

”Päästövähennysten toteuttamisesta laaditaan vuoden 2018 helmikuun loppuun mennessä aikataulutettu toimenpideohjelma. Kaupungin ilmastotyöryhmän raportti ja Helenin hyväksytty kehitysohjelma toimivat pohjana työlle.”

Helenin voimassa oleva kehitysohjelma ei sisällä suunnitelmaa Salmisaaren sulkemiselle, eikä kehitysohjelman tule siten toimia pohjana tältä osin.

Toimenpideohjelman tekemisessä on lisäksi tärkeää, että prosessi on mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä ja että kaupunkilaisille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua siihen.

”Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan sekä uudisrakentamisessa että vanhan rakennuskannan korjaamisessa. Helsingin energiatehokkuusnormit ovat kansallista vähimmäistasoa kunnianhimoisemmat.”

On hyvä, että Helsingille suunnitellaan vähimmäistasoa tiukempia rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia. Kannustamme asettamaan kaupungin omat energiatehokkuusvaatimukset selkeästi kunnianhimoisemmiksi kuin nyt ehdotetut, parhaillaan valmisteilla olevat kansalliset normit. Etenkin omien kiinteistöjensä osalta kunnan tulisi näyttää esimerkkiä ja varmistaa, että energiatehokkus huomioidaan niin rakentamisen kuin käytönkin aikana, sisäilman laadusta tinkimättä. Kunnan uusiin kiinteistöihin ja etenkin kunnan palvelurakennuksiin kannattaa alusta alkaen suunnitella myös uusiutuvan energian tuotantoa.

Kampanjamme suosittelemat energiantuotantomuodot fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi on koottu Hiilivapaa Helsinki -tietopakettiin. Tietopaketissa on myös kattava lista eri tahojen ehdotuksia siitä, miten kuntapäätöksenteossa voidaan käytännössä edistää energiatehokkuustoimia.