Blogi

Hiilivapaa Suomi -kampanja järjesti toukokuun lopussa yhdessä Ilmastokanava -taideprojektin, Greenpeacen ja Ilmastovanhempien kanssa Hiilivapaat tanssit -tapahtuman, jossa kuultiin ensimmäistä kertaa elävänä M.A. Nummisen kampanjalle säveltämä Hiilipäästötön Suomi -kappale.

Tanssit järjestettiin Salmisaaren kivihiilivoimalan läheisyydessä, mutta tapahtumassa ei turvauduttu voimalassa tuotettuun energiaan vaan sen sähköt tuotettiin paikalle asennetuilla aurinkopaneeleilla, minituulivoimalla sekä viidellä sähköä tuottavalla polkupyörällä – varsinaista lähienergiaa siis. Toivottavasti tämä toimisi inspiraationa muillekin tapahtumajärjestäjille!

Tansseissa kuvatun videon myötä Hiilivapaa Suomi toivottaa kaikille hyvää kesää!

Ilmastokanavan blogivierailu
Teksti: Sonja Salomäki

Ilmastokanava-hanke yhdistää vuoden 2018 aikana järjestöjä ja taiteilijoita tekemään yhteistyössä aktivismitaidetta erilaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä teemoista. Ilmastokanavan ja Hiilivapaa Suomi -kampanjan välille kehkeytynyt yhteistyö tuntuu perin juurin luontevalta. Hiilivapaan Suomen toiminnan tavoite on keskittynyt ilmastonmuutoksen hillitsemiseen selkeällä ja konkreettisella tavalla, lisäksi se on käyttänyt viestinnässä jo aiemmin taiteellisia tehokeinoja. Todellinen palo ilmastotoimintaan, kuten Hiilivapaa Suomi -kampanjalla on, takaa hyvän lähtokohdan toimivalle ilmastoteokselle.

Hiilivapaa Suomi -kampanjan yhteistyöartistiksi valikoitunut M.A. Numminen on kertonut seuranneensa ilmastoasioita jo vuosikymmeniä. Toiveena on, että Nummisen taiteella voitaisiin saavuttaa katvealueita, joissa ilmastonmuutos ei vielä ole tärkeysjärjestyksessä korkealla. Boykoffin, Goodmanin ja Littlerin tutkimuksen mukaan (2010) median kyllästämässä nykytodellisuudessa kulttuuriteollisuuden näkyvät hahmot onnistuvat vaikuttamaan yleiseen tietoisuuteen ilmastonmuutoksesta (2010); miksi eivät sitten erittäin tunnetut underground-artistit?

Hiilivapaan Suomen ja Ilmastokanavan yhteistyön myötä olen entistä enemmän ärtynyt siitä, etten itse voi vaikuttaa asumiseni lämmöntuotantokeinoihin, joista iso osa hiilijalanjäljestäni muodostuu. Asumismuotoni kautta kuulun haluamattani Helsingin kaukolämpöjärjestelmään, jossa käytetään edelleen fossiilisia polttoaineita. Tiedän myös asuvani energiaa tuhlaavassa 70-luvulla rakennetussa kaupungin vuokratalossa. Kaltaiseni vuokra-asukkaan keinoksi jää vaatia muutoksia kaukolämmön tuottavan Helenin tuotantoon sekä peräänkuuluttaa kaupunkia remontoimaan vuokratalonsa energiatehokkaiksi.

Hiilivapaa Suomi -kampanja painottaa yritysten, kuntien ja valtion roolia ilmastonmuutoksen ratkaisijoina yksityisen ihmisen sijaan. Tällaiselle ajattelulle löytyy myös teoreettista tukea: esimerkiksi kapitalismin ja ympäristön suhteeseen pureutunut maantieteilija Noel Castree on kriittinen yksittäisen ihmisen vaikutusvaltaan ja tuotteistamiseen perustuviin ratkaisuihin. Kulutustottumusten järkeistäminen ilmastoystävällisiksi on toki hieno asia, mutta Castreen mukaan individualismia korostavassa ajassamme yksilön tehoton vastuullistaminen ja syyllistäminen tapahtuu kriittisempien kansalaisuusmuotojen kustannuksella.

Hiilivapaa Suomi -kampanjaan osallistuminen on mainio tapa kanavoida ilmastoahdistusta toimintaan ja löytää itsestään aktiivisempi ja kriittisempi kansalainen.

Toukokuussa  vaikuttaminen Helsingin lämmöntuotantotapoihin mahdollistuu myös tulemalla tanssimaan Hiilivapaisiin tansseihin Salmisaareen 25.5. Toiveensa hiilenpolton lopettamisesta Helsingissä voi esittää esittää hytkyen, seisten tai flossaten – tyyli on vapaa!

Hiilivapaat tanssit on kaikille helsinkiläisille ja kenelle hyvänsä ilmastonmuutoksesta huolestuneelle suunnattu tapahtuma, jossa keräännytään yhteen tanssimaan fossiilinen energian ja lämmöntuotanto historiaan!

Lähtölaskenta kivihiilelle käynnistyi tiistaina 10.4 ministeri Kimmo Tiilikaisen ilmoittaessa, että kivihiilen käyttö kielletään vuonna 2029. Lisäksi hallitus valmistelee 90 miljoonan euron tukipaketin kaukolämpöyhtiöille, jotka sitoutuvat luopumaan kivihiilen käytöstä jo vuonna 2025. Vaikka olisikin ollut parempi kieltää kivihiili jo vuonna 2025, on sovittu ratkaisu oikeansuuntainen.

Sovituista kannustinrahoista puolet suunnataan uusien teknologioiden, kuten lämpöpumppujen ja lämmön varastoinnin, kehittämiseen. Tämä vie eteenpäin tarvittavaa syvempää energiajärjestelmän muutosta. Puolet tuista ohjataan yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon puupolttoaineilla, mitä on vielä tarpeen arvioida kriittisesti. Onko puuperäiseen CHP-tuotantoon investoiminen järkevin tapa varautua sähkön kulutushuippuihin? Mikäli tukieuroja loppujen lopuksi päätetään käyttää puun polttoon, on tuen saannille asetettava kunnianhimoiset kestävyyskriteerit.  Bioenergia voi olla ilmaston kannalta hyödyllistä ainoastaan, kun käytetään nopeakiertoisia biomassajakeita: puunkorjuussa syntyvää hakkuujätettä, oksia ja risuja, ja teollisuuden tähteitä kuten sahanpurua ja puunkuorta. Lisäksi pitäisi olla kristallinkirkasta, ettei tukirahoja käytetä hankkeisiin, joissa apupolttoaineena käytetään turvetta.

Nyt esitetään, että kannustinrahat karsitaan uusiutuvan sähkön tuotannon tuista. Ei ole kannatettavaa, että tukirahoja siirretään aidosti päästöttömiltä tuotantomuodoilta, kuten tuulivoimalta, puun polton edistämiseen. Johdonmukaisempaa olisi etsiä rahoitus ympäristölle haitallisista tuista, esimerkiksi turpeen verotuesta. Turpeella on kivihiiltäkin suuremmat hiilidioksidipäästöt, ja sen kaivuu tärvelee suoluontoa ja vesistöjä, mutta sen polttamisesta palkitaan hyvin runsailla verotuilla.

Kivihiilikielto on siis hyvä, mutta se ei vielä riitä. On ensiarvoisen tärkeää, että myös hiiltä pahempi polttoaine – turve – sisällytettäisiin mukaan kieltoon.

Hallitus linjasi vuoden 2016 lopussa, että kivihiilen käyttö kiellettäisiin Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Energia-, ympäristö- ja asuntoministeri Kimmo Tiilikainen ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä selvityksen, voisiko kieltoa aikaistaa viidellä vuodella.

Hiilivapaa Suomi -kampanja on ottanut uutisen ilolla vastaan. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää välittömiä päästövähennyksiä, minkä vuoksi kaikkein haitallisimmista polttoaineista pitäisi päästä eroon lähivuosina. Tämän vuoksi kivihiilen polttoa ei pitäisi pitkittää yhtään vuotta 2025 pitemmälle.

Energiateollisuus on arvioinut, että kivihiilikielto saattaa kasvattaa energiantuotannon kustannuksia ja sitä myöten kuluttajan maksamaa laskua. Kivihiilen ja sen vaihtoehtojen hintojen kehitys 2020-luvulla on kuitenkin vielä arvoitus ja siksi kustannuksia on vaikea arvioida. Toisaalta tuoreen Ylen kyselyn mukaan 89 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin tai melko vakavana uhkana, ja kampanjan teettämän kyselyn mukaan noin kaksi kolmesta pääkaupunkiseudun asukkaasta tahtoo kotikaupungin irtautuvan hiilestä lähitulevaisuudessa.

Ilmoituksen yhteydessä Tiilikainen totesi, että lyhyellä aikavälillä kivihiiltä voidaan korvata maakaasulla. Tällä hetkellä Suomessa on halvempaa polttaa kivihiiltä kuin maakaasua. Polttoaineiden hintoihin vaikuttavat niiden maailmanmarkkinahinnat, päästöoikeuden hinta sekä kotimainen verotus. Ministeri esittää, että maakaasun käyttöä voitaisiin edistää muuttamalla verotusta enemmän maakaasua suosivaksi. Onkin kannatettavaa, että parannetaan vähäpäästöisemmän maakaasun kilpailukykyä suhteessa kivihiileen. On kuitenkin muistettava, että myös maakaasu on ilmastolle vahingollinen fossiilinen polttoaine. Lisäksi sen päästöt eivät rajoitu pelkästään polton aikaisiin päästöihin, vaan tuotantoketjun eri vaiheissa (poraus, käsittely, jakelu ja käyttö) syntyy metaanipäästöjä (lue lisää Kestääkö ilmasto Euroopan riippuvuuden kaasusta –raportista).

Suomessa kannattaakin ensisijaisesti  suunnata resurssit pitkän ajan ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Pitkän aikavälin kestäviä ratkaisuja ovat muun muassa energiatehokkuus, hukkalämpöjen hyödyntäminen, lämpöpumput, geoterminen lämpö ja aurinkoenergia.

Uutisoinnin yhteydessä on puhuttu mahdollisista korvauksista energiayhtiöille. Ministeri Tiilikainen on todennut tiukasti, että yhtiöille ei tipu korvauksia, mikä on oikein. Ilmastopolitiikassa täytyy päteä “saastuttaja maksaa”, ei “saastuttajalle maksetaan” -periaate. Energiayhtiöiden onkin nyt aika alkaa laatia suunnitelmia kivihiilen korvaamiseksi 2025 mennessä mahdollisten korvausten odottamisen sijaan.